Hiljalleen parantumista / Slowly recovering

Viime viikko oli erilainen Midaksen sairastaessa vatsatautia, jonka vuoksi kävin asioilla itsekseni. Monesti huomasin katseeni etsivän Midasta taikka käden tekevän jonkinlaisen ohjausliikkeen sille. Vaikka olenkin monesti sanonut, että se on tiettyjen asioiden jatke en ole kuitenkaan sisäistänyt kuinka tärkeä se on arjessani. Tämä näkyi liikkumisessa monella tasolla; kävelyn epävarmuutena sekä pienenä arkuutena liikkua erilaisissa ympäristöissä.

The last week was different, because a stomach flu Midas had. I ran errands that needed tending by myself. Often I found myself looking for Midas or noticed how my hand did some motion to guide him. Even though I've said many times, that he is an extension of many things, I hadn't domiciliated how important one. It shown on many levels for me: uncertain walking and a small shyness to move in different environments.

Vihdoinkin ulkona tarkistamassa hajuja ( Finally out, checking smells. )

Olen selvästikin huomaamattani stressannut tilanteesta jonkin verran vaikka tilanne ei ole ollut muutoin vakava, piti vain ehtiä ajoissa pihalle. Stressi on taas myrkkyä korvilleni jotka ottivatkin itseensä siitä. Yhtenä aamuna olimme varmaan erittäin mielenkiintoinen näky, kumpikin tulee puskasta sen näköisenä, että olipa vähän rankempi ilta takana. Eipä tuo haittaa mitä muut ajattelee...

I've been stressed out of the situation even though it isn't serious one. Stress is poison to my ears which took it to themselves. One morning we were probably an interesting sight during outing, both of us looking like we've had a rougher night behind us. It didn't matter what others thoguht of us...

Tarpeeksi hyvän hajun vuoksi voi mennä lumi hankeen ( Because of a good smell, I can go to the snowdrift. )

Lumi petti jalkojen alla ( Snowdrift fail underneath. )

Pikku hiljaa tauti on väistymässä ja ollaan päästy liikkumaaan ulkonakin muutenkin kuin "hätäasioiden" vuoksi. Varovasti ollaan aloiteltu pidentämään lenkkiä, jotta elimistö alkaisi palautua normaaliin tilaan. Ruokailu on edelleen diettiruokaa sekä lääkitys jatkuu edelleen, kohta puolin päästään aloittelemaan normi ruokaan paluuta. Se voi olla pieni haaste; tuo diettiruoka näyttää maistuvan erinomaisesti Midakselle.

Slowly, the illness is passing by and we've got to go out for other reasons than " urgent matters ". Carefully we've started to lengthen the outings so Midas' body can defrost. We're still feeding diet-food and are giving medicine. It can be a bit tiresome, going back to normal food; diet-food looks to taste well to Midas.

Äkkiä pois täältä ( Quickly away from here. )

Tänään ollessamme lenkillä näkyi jo parantumisen merkkejä, Midas meni hyvän hajun perässä hankeen. Tosin hetken kuluttua selvästikin katui päätöstään, kun lumi petti jalkojen alta, hyvin nopeasti pääsi sieltä pois. Oli sen näköinen että eikö tuota lunta saisi jotenkin pois täältä...

Today while we was outing, signs of recovery were clear. Midas went after a smell into snowdrift. Though seconds after Midas regret his decision as the snow failed underneath him. Midas looked like isn't there are a away to get rid of the snow...

Eikö tuota lunta saa mitenkään pois? ( Isn't there a way to get snow off ? )

Kotona voin laittaa sen aktivointi lelujen kimppuun jotta aivotkin saavat työtä. Tosin saa nähdä kestääkö aktivointilelu terrierin vai ei, ensimmäisen erän ainakin kesti. Yllättävän kauan Midas jaksoi kaivaa sieltä palkkiona olevaa lihaa. Nyt kunnon kohotessa on edessä myös äänien vahvistaminen, koska sairaus aikana tietyt äänet olivat poissa käytöstä.

At home, I gave him an activate toy so his brain could get some work. So far the activate toy has withstand his treatment. Midas had surprisingly much patient with it. Now that his condition is improving, it's time to strengthen some of the sounds, that were not used while Midas was sick.

Auttamassa tien yli ( Helping across the street. )

Nyt riittää jo virtaa aktivointileluun ( Enough energy for active toy. )