sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Rauhaa ja äänien vahvistamista / Peace and strengthening sounds

Viime ajat ollaan keskitytty muutamaan asiaan, lepäämiseeen lämpimässä ja ulkoilun määrien minimointiin. Näiden kahden asian lisäksi ollaan tehty useita ääni harjoituksia nielen virkistykseksi, ettei paikat venähdä kun vaihtaa nukkumapaikkaa tai kääntyy toiselle kyljelle. Kyllä ulkona kävellään kun sinne erehtyy lähtemään, mutta mielummin sitä loikoilee sohvalla peiton alla.

Lately we've focused into few things: resting in varmth and minimizing the outings. In addition to these two we have practiced many sounds to refresh the mind so that there won't any sprains when changing sleeping place or when turning to another side. Surely we walk outside when we get there, but we rather lounge on the couch under a blanket.

Aamu unessa ( Morning sleepiness. )
Saunassa lämmittelemässä ( Warming up in sauna. )
Äänistä ollaan vahvistettu tuota herättämistä;  nyt kun molemmat viihtyvät erityisen hyvin peiton alla. Midas saattaa hetken välillä miettiä kannattaako nousta lämpimästä kylmään maailmaan herättämään omistajaansa vai ei. Tosin omistaja on tehnyt siitä niin kannattavaa ettei oikein voi olla nousematta, muuten jää herkut saamatta. Sillon vasta harmittaisi todella paljon jos nousisi turhaan eikä tulisi hyvää palkkiota siitä hyvästä.

With the sounds we have strengthen waking up; now that we both enjoy being under a blanket. Midas might ponder for a second between waking up his owner or not. Though the owner has made it so worthwhile that it is hard not to wake up; otherwise treats can be forgotten. It would be irritating to wake up and getting no treat afterwards.

Lisää lepäämistä ( Resting. )

Noiden äänien kanssa saa nyt olla tarkkana kun on kaksi samankaltaista ääntä, kumman luokse ohjaa ettei tulisi tehtyä turhaa työtä. Toinen on tuttu ajastin, jonka kanssa on mukavaa leikkiä merkkaamista ja löytämisen riemua. Toisena on joku ihme paistomittari, joka piipittää saman kaltaisella äänellä. Tosin kun se laitetaan päälle niin  Midas jää ihan varmuuden vuoksi monesti vahtimaan uunia. Koska parempi vahtia uunin sisältöä ettei mitään jää vahingossakaan väliin, mikäli sellainen tilanne avautuu. Kaikkeen sitä "uhrautuu", olen ottanut vastaan uuden roolin koemaistajan, tosin omistaja ei oikein aina ymmärrä minkälaisen uhrauksen teen tässä roolissani... Jonkun pitäisi kertoa sille miten tärkeä rooli se on hänen puolestaan.

With the sounds I need to be on the ball as we have two sounds that are similar to each other. Another thing is the timer that is fun to mark and find. There's also roast indicator that peeps similarly. Though when it is put on, Midas stays close to it. Because it is better to watch the oven that nothing gets taken  away. He " sacrifices " himself to take a new role as taster; though the owner doesn't always understand the " new role. " Someone should tell them how important the role is.


Vahtimassa uunia ( Watching the oven. )
Kertomassa äänestä ja vahtimassa ruokaa ( Showing a sound and watching the food. )




Koe maistajan annos, eipä kovin paljoa saannut... ( Taster's portion; it isn't much... )
Näiden lisäksi ollaan koiramessujen hyötykoira osastolla (kuulo- ja tukikoira tiskillä) lauantaina 10.12 aamupäivästä, Tulkaa katsomaan meitä mikäli liikutte siellä lauantaina.

We will be at the dog convention at hearing-and aid-dog in Saturday 10.12 morning. Come see us if you are at the convention.


Kiva nähdä sinut ( Nice to see you. )




tiistai 29. marraskuuta 2016

Luota koiraasi / Trust in your dog

Midasta on koulutettu merkkaamaan ääniä ja ohjaamaan minua, sen lisäksi se on itse oppinut nuuskuttamaan korviani kun ne ovat kipeänä. Siitä haistaako se oikeasti vai ei, voidaan olla montaa mieltä. Tänään sain muistutuksen tuosta korvien merkkaamisesta, Midas haisteli ja hoiti toista korvaani. Jätin sen merkin huomioimatta ja jatkoin tekemistäni, jonka jälkeen lähdimme iltalenkille normaalisti. Lenkillä alkoi maa keinua ja hieman huimata, tästä johtuen Midas asettui edelleni kävelemään sekä ohjaamaan kulkuani.

Midas has been taught to mark sounds and to guide me; he also has learned by himself to sniff my ears when they are unwell. If Midas really smells it or not, it can be thought from many angle. Today I got reminder of the ear sniffing that Midas did after we went to our evening jog. During this jog the ground started to sway and I became a little dizzy, and Midas stepped front of me to guide my way.

Miltä maailmani näyttää välillä ( How the world sometimes looks. )
Tätä on onneksi harjoiteltu ja tullut käytännössä tehtyä muutamia kertoja. Pääsimme iltalenkiltä kotiin hyvin ja tarpeeksi ajoissa, jotta ehdin ottamaan lääkkeeni. Näin sain estettyä ison kohtauksen tulemisen. Lääkkeet tuovat unen ja monesti Midas asettuu lähellä odottamaan tilanteen tasaantumista, ennen kuin poistuu touhuamaan jotain muuta.

Fortunately we have trained this and it has been in use few times. We got home fine and early enough to me to take my medicine. This way I succeed to stop a bigger seizure. The medicine brings sleep and Midas settles close to me to wait the condition to stable before he goes to play.

Kaikki tuo oli erinomainen muistutus siitä kuinka elämäni on muuttunut sairauteni myötä ja millainen rooli Midaksella on arjessani monessakin suhteessa. Ennen sairastumista miettii mitä asioita voisi tehdä joskus tulevaisuudessa ja nyt asioita katsoo uudesta perspektiivista. Jäin miettimään asiaa miksi joskus tulevaisuudessa eikä nyt niinä hyvinä päivinäni. Tätä ajatusta miettiessäni katseeni ajautui Midakseen, jossa totesin olevan hyvä opettaja minulle. Se ei murehdi eilistä taikka huomista, se nauttii lämmöstä kun sitä on tarjolla taikka alkaa leikkiä erilaisilla asioilla mikäli siltä tuntuu. Se osaa elää hetkessä toisin kuin moni meistä ihmisistä.

All that was a great reminder of how my life has changed because of my disease and what kind of role Midas has in my every-day-life. Before I got sick I pondered things that I could do in the future and now the perspective has changed. I was left to ponder why in the future and why not in those good days. While thinking this I glanced Midas who I thought would be a good teacher to me. He doesn't worry of yesterday or tomorrow. He enjoys warmth when its available or starts to play when he feels like it. Midas can live in the moment unlike so many people.

Auringon ottaminen kelpaa aina ( Sunbathing works everytime. )
Aina voi ihmetellä maailman asioita ( I can always wonder the world )
Luin mietelauseen "My invisible disease isn't invisible. Look carefully. See how my life has change." (Meniere's Disease Awareness. Meniere's Resources, Inc) En ole ajatellut asiaa tuolta kannalta aikaisemmin, miettiessäni sitä nyt totesin sen olevan juuri noin. Tärkein oppi Midakselta on ollut ja on edelleen; elä hetkessä. Miten sen saa arkeeni onkin vaikeampi kysymys? Ehkäpä tämän tajuaminen on uusi alku uudelle seikkailulle sen kanssa kohti tuntemattomia polkuja ja hajuja...

I read an aphorism " My invisible disease ins't invisible. Look carefully. See how my life has change. " ( Meniere's Disease Awareness. Meniere's Resources, Inc. ) I haven't thought about it in that way; I realized it to be true. The most important lesson from Midas has been and still is: live in the moment. How to get it in my life has been harder question. Perhaps realizing this is a beginning of a new adventure with Midas, towards unknown paths and smells...

Polku ( A path. )

Vielä tärkeämpää on luottaa sen antamaan merkkiin koskipa se mitä tahansa eli luota koiraasi niin kuin se luottaa sinuun.

More important is to trust in the mark Midas gives me whatever it is from; meaning trust in your dog like he/she trusts in you.


Polku kai, Midas ohjaamassa ( Path I assume, Midas leading. )

tiistai 22. marraskuuta 2016

Koiran monet kuonot / many noses of a dog

Töissä ollaan tarkkana asioiden suhteekn
Midasta on koulutettu paljon ja matkaa on silti jäljellä. Kysymys onkin mikä on riittävästi ja missä tilanteessa vaaditaan mitäkin. Monesti saatetaan ajatella,että hyötykoira on aina kiltisti tai suhtautuu asioihin tietyllä tavalla. Mikä tuo tietty tapa on riippuu käyttäjästä, katsojasta ja koirasta; tähän ei varmaankaan ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Midas has been trained and a lot is still to go. The question is what is enough and what is required in whatever kind of situation. Often it may thought that support-dog is always be nicely or react to things in a certain way. What that way is depends of a user, of a viewer and of a dog; there's probably no one right answer to this.

Töissä ohjaamassa ( At work. )
Itse toimin seuraavanlaisesti Midaksen kanssa: Liivien kanssa ollaan tietyllä tavalla, ilman liivejä saa olla vapaammin. Se on itse päättänyt, että on vielä kolmaskin tapa eli olla täysin korvaton välillä. Tämä saattaa välillä ajaa omistajan repimään hiuksia, mikäli sellaiset olisi...

I act following with Midas: with the vests on it has to be in a certain way, without the vest he gets to be more free. He himself decides that there's third way; to not listen at all time to time.

Olipa Midas missä tahansa tilassa niin se ilmoittaa sille opetetut äänet ja näyttää ne tarvittaessa. Mitä tämän jälkeen tapahtuu riippuukin sen mielentilasta. Yleensä Midas ottaa palkkion vastaan, joskus muuhun toimintaan palaaminen on sille palkkio.

Whereever he is Midas notifies the sounds and shows them if needed. What happens afterwards, depends on his mindset. Usually he takes his reward, sometimes going back to an older act is a reward.
Onko kaikki kunnolla laitettu ( Making sure everything is properly prepared. )

Aktiivisena koirana se osallistuu kaikkeen arjessa, välillä olisi sille turvallisempaa olla hieman kauempana, mutta karvaton kuono löytyy kiinni melkein jokaisessa asiassa. Edelleen on tiettyjä asioita joita se tekee vaikkei saisikaan. Yksi tälläinen asia on vessapaperin tuhoaminen mikäli sellainen mahdollisuus aukeaa.

An active dog takes a part in everything in every-day-life; sometimes it'd be more safer to him to be a bit further away but the hairless nose is almost attached to everything. Still, he does things he's not suppose to do; one of these things is to steal and destroy a toilet roll if an opening appears to him.

Arkeen se osallistuu mm. ruuan laittamisessa, nousten välillä tarkistamaan töiden etenemistä. Se saattaa kiivetä sohvan selkänojalle katselemaan valmistumista, samalla vahtien tipahtaisiko lattialle jotain syötävää. Aamuisin sitä ei näy ellei ole töitä tiedossa, se ei ole todellakaan aamuvirkku varsinkaan sateisilla ja kylmillä säillä.

Midas also takes a part in cooking, sometimes coming up and checking how things are going; he might climb up on to couch's backrest, watching if any food fells on to the ground; in mornings Midas cannot be seen if it's not a work day since he really isn't an early riser; especially if it's rainy or cold.
Aamu lenkille lähtö ilman salamaa ( Going to a morning walk without putting flash on on the camera. )

Aamu lenkille lähtö ilman salaman kanssa ( Going to a morning walk without putting flash on on the camera.  )
Palaan kysymykseeni mikä on riittävän hyvä? Minulle riittää, että kuulokoira-valjaiden kanssa se tekee opetut asiat pienellä ohjauksella. Vapaalla riittää kertominen äänistä ja niiden lähteistä. Hyväksyn välillä vessapaperirullan rähjähdykset tai muun vastaavan, koska ne kuuluvat sen luonteeseen.

I return back to my question of what's good enough ? To me it's that with the hearing-dog-vest on he does the taught things with a bit of guiding. During free-time it's enough to notifying the sounds and their source. I accept occasionally the destroying a toilet roll because it's part of his nature.

Asioita kertomassa ( Telling things. )

Yksittäiset asiat eivät ratkaise koiran luonnetta tai toimintaa vaan kokonaisuus. Midaksen tuoma kokonaisuus antaa minulle mahdollisuuden liikkua ja olla vapaasti. Miksen pyrkisi antamaa sille samaa mahdollisuutta kykyni mukaan...

a few thing doesn't form a dog's nature or his behavior but the entirety. The entirety that Midas has brought gives me a change to move and be free. Why wouldn't I try to give him the same change...


Kävelyllä ( Walking. )







maanantai 14. marraskuuta 2016

Vapaus käydä messuilla / Freedom to go to events

Vapaus liikkua ja tehdä erilaisia asioita on meille Suomalaisille itsestäänselvyys, voimme mennä erilaisiin paikkoihin katselemaan taikka tekemään asioita. Tuon itsenäisyyden horjuminen erilaisista syistä jättää meidät helposti kotiin ja eristäytymiseen. Omana ratkaisunani on kuulokoira joka toimii korvinani erilaisissa tilanteissa ja lisäksi se ohjaa minua erilaisissa ympäristöissä eteenpäin. Voin laskea katseeni siihen kun ihmisten vilinä alkaa aiheuttamaan huimasta ja seurata Midasta niin kauan kuin tarvitsen. Mikäli huimaus nostaa kunnolla päätä Meniere-kohtauksen kanssa voin pysäyttää koiran ja laskeutua sen tasolle odottamaan mahdollisuutta kohtauksen jäämisestä pois.

Freedom to move and do various things is something considered self-evident for us Finns, we can go different places or do various things. If it's lurched somehow, it's easy to stay home and isolate. My solution is hearing-aid-dog who as my ears and also guides me different environments. I can lower my face when the masses of people starts to make my head dizzy and follow Midas as long as is needed. If dizziness raises its head with Menier I can stop and lower to the same level with Midas, to wait until the fit pass by.

Katsomassa kuinka pupu suorittaa este rataa ( Watching as bunny does an obstacle course. )
Tänään sain nauttia vapaudesta liikkua ja katsella erilaisia asioita lemmikkieläin messuilla Midaksen kanssa. Siellä kävelimme katsomassa erilaisia eläimiä, joista useimmat eivät aiheuttaneet Midakselle muuta kuin uteliaisuutta. Saapuessamme SAKATE:n osastolle jossa oli laji tovereita Midakselta unohtui työrooli melkein kokonaan.

Today I got to enjoy the freedom to move and watch all sorts of things at the pet-event with Midas. We walked there, looking at different kind of animals, which most of Midas was curious of. Arriving to SAKATE area where was other AHTs and he almost forgot his work role almost completely.

Katsomassa saman rotuisia koiria ( Watching other AHTs )
Käydessämme eri osastoilla joihin muut koirat eivät saaneet tulla, saimme liikkua vapaasti ja katsella erilaisia asioita. Midas toimi hienosti ohjaten minua eteenpäin eikä messujen äänet sitä häirinneet. Ainoa paikka jossa sen pää meni sekaisin oli alpakoiden luona, se ei osannut päättää miten pitäisi toimia niiden kanssa. En jäänyt siihen odottelemaan, että se tottuisi niiden hajuun taikka ääneen, mikäli sellainen kuului. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt jäädä siihen hetkeksi jotta se olisi oppinut niiden hajun eikä epäröisi kohdatessaan niitä tulevaisuudessa.

As we visited several areas that other dogs wasn't allowed to come, we could go freely and look at diverse things. Midas act fine and dandily, guiding me forward and not the noises did bug him. Only place where Midas almost lost it was by alpacas; he couldn't decide how he should act next to them. I didn't stay around and wait that Midas would get used to their smell and voice, if there was one. Afterwards thinking perhaps I should've stayed there for a moment so Midas could've get used to them and would not be unsure the next time he would encounter one in the future.

Kilpikonnaa ihmettelemässä ( Wondering a turtle. )
Olisipa välillä vähän korkeampi niin näkisi paremmin ( If only be a bit taller, I could see better. )
Lehmiä katselemassa ( Looking at cows. )
Olemme käyneet monessa erilaisessa paikassa Midaksen kanssa sen valmistumisen jälkeen. Jokainen kerta on ollut erilainen meille molemmille ja oppia on tullut monesta asiasta. Itse olen saanut Midakselta monenlaista oppia erilaisissa ympäristöissä toimimisessa. Samalla olen oppinut elämään rajoitteideni kanssa paremmin. Hyötykoiran merkitys tuossa prosessissa on ollut erittäin merkittävä, ehkäpä jonain päivänä olen täysin sinut sairauteni kanssa.

We've visited many places with Midas after he graduated. Each time is different for both of us and we've learned a lot. Personally I've learned from Midas acting in different environments. At the same time I've learned to live with my constrain. Aid-dog has a significant role, in the process, perhaps in some day I'll be completely okay with my illness.

Tänään tapahtui ensimmäisen kerran niin, että Midas laittoi itse vapaaehtoisesti itsensä maahan ilman alustaa kun liivit oli otettu pois. Tosin ulkopuku oli jo päällä... Tätä on yritetty saada aikaiseksi monta kertaa, aina se onnistuu yllättämään kun vähiten odottaa.

Today was the first time when Midas lay down by himself without the blanket when the vest was taken off. Though outing outfit was on... We've tried to achieve this many times, it success when we least expect it.

Maassa lepäämässä ( Lying down. )


Toinen asia joka paljastui messuilla on ettei Midas taida koskaan unohtaa tiettyä leikkisyyttään... Siellä oli paljon asioita joita olisi voinut käydä hieman lähemmin katsomassa ja tarvittaessa maistamassa.

Another thing that came up during the event, Midas doesn't never forget his friskiness... There was a lot of things that could've been visited closer and perhaps to taste a bit.


Ihania lankakeriä joita olisi kiva vähän purkaa ( Lovely balls of yarn that would be great to unravel. )

Miten niin ei voi vähän maistaa ( What do you mean I can't taste ? )


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ensi lumi / First Snow

Tämän blogin tekstin muotoa ei ollut helppo päättää sillä maahan on satanut lumi. Se muuttaa kaiken arjessamme vaikkei sitä haluaisikaan myöntää. Olisi helppoa piiloutua Menieren taakse ja syyttää sitä kaikesta. Toisena näkökulmana voisi ajatella lumen antavan mahdollisuuden harjoitella tasapainoa kestämään paremmin. Suomen talveen kuuluu lumi ja jää, olipa sää millainen tahansa niin harvoinpa siihen ollaan tyytyväisiä.

It wasn't easy to form a text to this particularly since the first snow snowed. It changes everything in our ordinary life though I don't want to admit that. It would be easier to hide behind meniere's disease and blame it of all. The other way to approach this snowing is to think the kind of opportunity it gives to train my balance to last longer. To Finnish winter snow and ice and cold are just part of it. Whatever the weather, there's always someone who isn't happy about the weather.

Syksyistä auringon valoa ( Autumn's sunlight. )
Säiden muuttuessa kylmemmäksi lisätään vaatetta itselle ja Midakselle sekä kaivetaan sille esille töppöset. Niistä se ei erityisemmin pidä, ulkona se näkyy vauhdin kiihtymisenä. Sen kävely vauhti on sellaista että saisin juosta perässä, jos pystyisin. Itse taas huomaan varovani askeleitani pysyäkseni pystyssä. Näillä keleillä käytän Midasta kahdella tavalla tukipisteenä; välillä edessä ja toisinaan sivulla. Midaksen paikka riippuu siitä millaiselta maa tuntuu jalkoihini, jonka mukaan ohjaan sen haluamaani kohtaan kävelemään.

As the weather changes colder, I add more layers of clothing on myself and on Midas. Midas doesn't enjoy his shoes that he has to wear, outdoors, and it express it by accelerating quite much on our outings. He walks so fast that I almost have to run after him, if I could, to keep up with Midas. I however find to be more beware of my own footings so I won't fall. During the winter time I use Midas as my support point; sometimes front of me and occasionally side of me. Midas' place depends how the ground feels beneath my feet and from there I lead him to where I need him to walk.

Toisena talven ilmiönä on Midaksen haluttomuus lähteä ovesta ulos, sinne päästyään Midas kyllä kävelee millaisen lenkin tahansa. Myönnän, että on mukavampi istahtaa sohvalle katselemaan takka tulen leiskumista kuin liukastella ulkona.

The second winter, for Midas, a phenomenon has occur; Midas is unwilling to leave the house, to the cold and snowy winter, but after getting him out, he will walk just fine. I admit that it would be much nicer to stay inside and sit on the couch, watch as the flames in the hearth, than be outside and struggle to stay up.


Muistoksi syksyn lämmöstä laitan syksyisen kuvan tähän, enkä talvista kuvaa...

For memory of the warmth of the autumn, I'll put an autumnal picture here; not a winter picture...


Viimeisiä syksyn auringon valoja katsellaan ( Watching final sunlights of the Autumn. )


tiistai 1. marraskuuta 2016

Erilaisia polkuja / Various routes

Välillä on rentouttavaa kulkea ulkona ilman ääniä, katselen kuinka puun lehdet heiluvat taikka lehdet lentelevät tuulen mukana. Hiljaisuuden keskellä kaikki näyttää hyvin erilaiselta, toisinaan sitä näkee paljon enemmän kuin uskoisikaan. Toisinaan kun kuulon apuvälineet ovat kunnossa on mukavaa kuunnella ääniä joita ei muuten kuule ja yrittää paikallistaa niitä.

Sometimes it's relaxing to walk outdoors without any sounds, watching leafs swaying or flying on wind. In the middle of silence everything looks very different, occasionally you see more than you thought you could. Sometimes when hearing aids are functioning it's pleasant to hear sound you wouldn't otherwise be able and try to locate them.

Kosken äärellä on hyvä katsella ( At river side is good to watch. )
Pystyn toimimaan näin kun Midas kulkee seuranani, tiedän sen merkitsevän äänet tarvittaessa. Samaan aikaan tiedän sen vievän minua tuttuja taikka uusia polkuja pitkin uusille seikkailuille. Viime aikoina nuo sen viemät polut ovat olleet uusia,eivätkä ihan helppoja minulle. Tosin ne ovat antaneet rohkeutta kävellä sellaisia polkuja joita en muuten kävelisi.

We can work like this when Midas is with me and I know he will mark sounds if it's necessary. At the same time I know that he will lead me on familiar routes or new ones to new adventures. Lately those walks Midas has chosen has been new and challenging for me. Though they've given me courage to walk on paths I wouldn't otherwise walk.

Miten niin tästä ei voi mennä katsomaan mitä vedessä on ( How come I can't go and see what's in the water ? )
Näillä kävelyillä tulee haastettua itsensä monessa asiassa, joskus saattaa olla vaikeuksia päästä poista niistä. Toisinaan näiden reissujen jälkeen Meniere muistuttaa olemassa olostaan. Silti jokainen kerta antaa uskoa tehdä erilaisia asioita erilaisissa ympäristöissä. Aina ei kannata pelätä hyppyä tuntemattomaan; se voi yllättää positiivisesti.

On these walks I challenge myself in many things, sometimes there could be difficulties to get away from them. Occasionally after these walks Menier reminds its existence. Still it gives every time faith to do various things in different environments. You don't always have to be afraid of jump to unknown; it can surprise positively.

Aina ei kannata pelätä hyppäämistä ( Not always have to be afraid to jump. )



torstai 27. lokakuuta 2016

Koiran kosketus / The touch of a dog

Katselen usein Midasta ja sen touhuamista erilaisissa paikoissa. Huomaan kuinka se osaa koskettaa oikealla hetkellä minua fyysisesti taikka henkisesti. En tiedä mistä se tietää kumpi toimii missäkin tilanteessa. Se käyttää noita molempia menetelmiä kaikkialla missä satumme olemaankaan.

I often watch Midas and flittering. I notice how he can touch me at the right moment physically or mentally. I don't know where he learned to act properly in right moment. Midas uses both of those methods where we are.

Viime aikoina se on nukkunut vieressäni vahtien untani ja tuonut levollisen mielen uniini. Toisinaan herään siihen, että sen nenänpää on kiinni kasvoissani ja tunnen sen hengityksen. Herätessäni tuohon hengitykseen  Midas ei näytä reagoivan minun viretilani muutokseen tai ei ainakaan näytä sitä minulle.

Lately Midas has been sleeping next to me, watching my sleep and brought calmness to my mind. Occasionally I wake when Midas' nose is close to my face and feel his breathing. As I wake to that breathing Midas doesn't seem to react to mine waking state nor simply won't show it to me.

Olemme viime aikoina harjoitelleet paljon olemista ihmisten keskellä tekemättä mitään. Näissä harjoituksissa on tullut monenlaisia tilanteita vastaan; joku meinaa yllättäen kävellä meidän yli, koiran rapsuttelijoita taikka kyselijöitä Midaksen työstä. Useimmiten saamme olla rauhassa ja jokainen kerta tuo oppia meille molemmille ihmisvilinästä.

We've been training lately a lot being around people and doing nothing. In these trainings we've come across a lot of situations where someone almost walks over us or questions of Midas' job. Usually we get peace and each time we acquire something for both of us among other people.

Aina löytyy hetki aikaa katsella ( Always time for sightseeing. )

Toisinaan kyselijöiden joukossa on ihmisiä jotka ehkä hyötyisivät koiran tuomasta avusta arkeen... Monesti olen näiden ihmisten antanut koskea Midakseen vaikka sillä on työliivit päällä. Noissa kohtaamisissa olen nähnyt odottamattomia asioita siitä kuinka Midas antaa heidän koskea rauhassa itseään kaikkialle. Samalla olen huomannut koskettajan ilmeen kirkastuvan koiran kosketuksesta ja luovan yhteyden koiraan.

Occasionally amongst the questioners is people who perhaps would benefit from bringing a help to their every-day-life... Usually I've given to these people permission to touch Midas even though he has the work vest on. In those meetings I've seen unexpected things of how Midas let them touch. At the same time I've noticed how peoples faces brighten from touching the dog and creating a connection to him.

Aina voidaan asiaa katsoa monesta suunnasta ( Everything can be seen from many angle. )
Omani ja muiden ihmisten ilmeen muutoksen kosketuksen myötä on saanut miettimään koiran kosketuksen vaikutusta meihin. Ehkä koira koskettaa meitä syvemmältä kuin osaamme ymmärtää. Tämä kosketus ei rajoitu Midakseen vaan uskon kaikilla koirilla olevan kyky koskettaa meidän sisimpäämme omalla tavallaan.

My own and other peoples change of faces after a touch has got be thinking the impact of the touch of a dog to all of us. Maybe the dog touches us all deeper than we can comprehend. This touch doesn't include Midas but I believe that every dog has an ability to touch our deepest in their own way.

Tämä luo itselleni lujan luottamuksen Midaksen moniin rooleihin elämässäni, se on omalla tavallaan laajentanut aistejani. Ehkäpä jopa lisännyt niitä tietyissä tilanteissa, en tiedä.
Ainakin olen oppinut koirani kosketuksen merkityksen itselleni.

This gives me a great trust to Midas' multiple roles in my life, in a way he can expand my senses. Perhaps even added on them in certain situations, I don't know. At least I've learned the meaning of the touch of a dog for myself.

Aina kannustamassa eteenpäin ( Always pushing forward. )