torstai 4. toukokuuta 2017

Kevään odotusta

Tällä kertaa kuvat kertokoon tarinaa kevään odotuksesta. Enemmän arjen tapahtumia löytyy facebookista @kuulokoiramidas

Let the pictures tell about coming of the spring. More of happenings of our lives on facebook @kuulokoiramidas








tiistai 18. huhtikuuta 2017

Arjen virtaa / Flow of ordinary life


A lot of time has gone since the last text. I've been wondering in my thoughts as I've taken care errands. For this reason I've been taking Midas out more than usually; though it doesn't bother him. He's always been taking me energetically to different places and learn to stop to see around him. Those days Midas fit his walking pace to mine and stops more often.

Paljon on aikaa kulunut viimeisestä blogi tekstistä, olen vaeltanut ajatuksissani hoitaessani muita asioita. Tämä on laittanut Midaksen ulkoiluttamaan minua enemmän kuin tavallisesti, sitä ei ole haitannut vaikka olemmekin olleet uusissa paikoissa. Asia tuntuu päin vastaiselta, se on vienyt  minua tarmokkaasti eri ympäristöihin ja oppinut pysähtymään katselemaan ympärilleen. Noina päivinä Midas selvästi sovitti kävelyvauhtinsa minun jaksamiseeni ja pysähdyksiä oli normaalia enemmän.

During those stops you could really see what's happening around; that's when I could see a lot of different things: people doing chores, waking nature after the winter, details of buildings and meaning of light in different parts of day. This awakened my interest and I tried to take photos of all of these things.

Noiden pysähdyksien avulla tuli oikeasti pysähdyttyä katsomaan mitä ympärillä tapahtuu, jolloin näkee yllättävän paljon erilaisia asioita. Erilaisia ihmisiä eri askareissaan, luontoa joka on heräämässä talven jäljiltä, erilaisia talojen yksityiskohtia ja valon merkityksen kaikissa näissä asioissa eri vuorokauden aikoina. Tämä herätti mielenkiintoni ja  yritin ottaa valokuvia kaikista näistä asioista.


Taking photographs fits to Meniere to a point which reminds itself constantly. At the same time it complicates my balance while I try to take a picture. Midas has learned to wait while I shoot, though he might think that he should be the only thing that needs to be taken pictures of. As I take my camera out, Midas comes instantly with his tail swaying ready to shoot. This is probably the result of me giving more or less treats during I shoot.

Valokuvaaminen sopii tiettyyn pisteeseen asti Menierelle, joka kyllä muistuttaa aina olemassa olostaan. Samalla se vaikeuttaa kuvaamista tasapaino vaikeuksien kautta. Midas on oppinut odottamaan sen aikaa kun yritän jotain kuvata, tosin sen mielestä ainoa asia mitä tulisi kuvata on se itse. Ottaessani kameran esiin Midas tulee heti paikalle häntä heiluen, jee nyt kuvataan. Tämä johtuneen yksinkertaisesti siitä syystä, että kuvaustilanteissa Midas saa aina enemmän taikka vähemmän herkkuja.

Taking care of errands has raised my stress level, of which meniere enjoys much - and that means more guiding by Midas. Midas knows when to guide me without a word, even before I know I need it. It feels like a piece of our liaison has changed its form more perfunctory which doesn't need any thought to be done.

Asioiden hoitaminen on nostanut myös stressi tasoa, josta Meniere pitää erityisen paljon. Se on taas merkannut enemmän ohjaamista Midakselle kuin normaalisti. Midas osaa sanomatta asettua eteeni jo ennen kuin tiedän tarvitsevani sitä.Tuntuu kuin jokin palanen yhteistyöstämme olisi muuttanut muotoaan sellaiseksi rutiininomaiseksi asiaksi, jota kummankaan ei tarvitse miettiä ollenkaan.

That change has been very useful in every-day-life and in hobby, rallytoko. There, both of us can focus on completing a task and not think about anything else. We can do things more freely and still strengthen our contact.

Tuosta muutoksesta on ollut erittäin paljon hyötyä arjessa ja vapaa-ajan harrastuksessa rallytokossa. Siellä molemmat meistä keskittyvät tehtävään asiaan, eikä muut asiat silloin pyöri mielessä. Siellä voimme tehdä asioita vapaammin yhdessä ja silti syventää kontaktiamme toisiimme. 


I had a long conversation with myself about how we train or compete with Midas; with the hearing-dog-vest on or off. The simple reason is associated with Midas' work for he has to be able to do independent decisions. Those situations are telling about a sound or guiding me without a command. Finally I tried various types of solutions regarding to it and I noted Midas knows how to act in whatever the situation. To understand this information we train without the vest and with vest. When we compete with the vest on for I needed them to give me a point of support. It isn't essential what happens in the track; more important is to do it together. We've won a lot as we step on the starting line with others and completing the track.

Kävin pitkän keskustelun itseni kanssa miten harjoittelemme taikka kilpailemme Midaksen kanssa, kuulokoira liivien kanssa vai ilman. Tähän oli yksinkertainen syy Midaksen työhön liittyen, koska sen pitää pystyä tekemään itsenäisiä päätöksiä tietyissä tilanteissa. Noita tilanteita ovat äänien kertominen taikka minun ohjaaminen ilman käskyjä. Lopulta kokeilin erilaisia ratkaisuja asiaan ja totesin Midaksen tietävän miten toimitaan missäkin tilanteessa. Tämän tiedon ymmärtäessäni teemme harjoituksia ilman liivejä ja liivien kanssa. Astuessamme kilpailuihin Midaksella on liivit päällä, sillä tarvitsen ne saadakseni kiintopisteen. Se mitä radalla ikinä tapahtuukaan ei ole niin oleellista, paljon tärkeämpää on yhdessä tekeminen. Olemme voittaneet jo paljon astuessamme lähtöviivalle muiden kanssa ja saadessamme radan suoritettua.

In the middle of all this I've tried to give Midas free-time when he can be a dog. A hearing-dog's job might not be ponderous physically, but still he has to be on duty almost 24 hours a day seven days a week. So it's good to give him breaks from the sounds and guiding. We went to outing in a place where Midas can run as much he has energy; he had a lot of energy.

Kaiken tämän keskellä olen koittanut antaa Midakselle vapaa-aikaa jolloin se saa purkaa energiaansa ja olla koira. Kuulokoiran työ ei ole ehkä fyysisesti raskasta, mutta sen pitää olla töissä 24 tuntia 7 päivänä viikossa. Joten on hyvä antaa taukoja äänistä taikka ohjaamisesta. Kävimme ulkoilemassa paikassa jossa Midas sai juosta niin paljon kuin jaksoi; täytyy sanoa että virtaa oli.


As I watch back the last few weeks I can state that things have changed for Midas and I as we step differently to a new morning. I can't describe it precisely; somehow more relaxed and enjoying more. During outings I don't have to thought much where Midas is but I can found him in his own place. Perhaps we've both grown inside or learned more about each others...

Katsoessani viimeisiä viikkoja voin todeta asioiden muuttuneen Midaksessa ja itsessäni, astumme nykyään ihan erilailla uuteen aamuun. En osaa sitä kuvata tarkasti, jotenkin rennommin kuin ennen sekä nauttien pienistä hetkistä enemmän. Lenkeillä ei hirveästi tarvitse miettiä missä Midas menee vaan katse löytää sen useimmiten heti oikeasta paikasta. Ehkä olemme kumpikin kasvaneet jossain sisällämme tai oppineet lisää toisistamme...





torstai 23. maaliskuuta 2017

Uusi polku / new path

Muutoksien myötä olen löytänyt itseni uusilta poluilta Midaksen kanssa, näkemässä uusia asioita. Nuo polut ovat herättäneet itseäni huomaamaan uusia asioita ympärillä olevasta maailmasta, itsestäni sekä Midaksesta. Samaan aikaan miettiessän matkaamme tähän pisteeseen, mietteissä on paljon asioita jotka ovat muuttuneet matkan varrella. Elämä opettaa monia asioita, yksi niistä on muutoksien kuuluminen elämään; niitä tulee olipa valmis niihin tai ei. Sairastuminen tuo mukanaan paljon muitakin muutoksia arkeen  monellakin tasolla.

Along the changes, I’ve found myself with Midas in new paths, seeing new things. The paths has awaken me to see new things around me about the world, about myself and about Midas. At the same time I think about our journey to this point; there’s a lot of things that’ve changed. Life teaches many things: one of them is that change belongs to our life - what ever were you ready or not. Getting sick brings much change to every - day - life.
 

Kirjoitin aikaisemmin, että ihmisten tapana on monesti sanoa, että teemme asian joskus ,itse totean: miksen tekisi noita asioita niinä hyvinä päivinä. Tuota ajatusta olen pyrkinyt toteuttamaan Midaksen kanssa arjessa omien rajojeni puitteissa. Muutokset näkyvät myös Midaksessa, sen aamut ovat aikaistuneet. Tietyissä tilanteissa vaadin siltä enemmän tietynlaista käyttäymistä ja vastaavasti annan sille myös enemmän vapautta toimia itsenäisemmin työroolissa. Tämä itsenäisen työskelyn osuus onerittäin tärkeässä roolissa sen töissä, äänien ilmaisimeen, eikä ohjaamiseen anneta mitään komentoja.

I wrote earlier that people use to say that we do things sometimes; I say: why wouldn’t we do those things in good days. I’ve tried to fulfill that thought with Midas within my boundries. The changes can be seen in Midas; he wakes up earlier. In certain situations I demand more from him and accordingly give him more freedom to work more freely. This more independent working style is an important part of his work, beside the sounds; nor there’s given any commands.

Nämä kaksi asiaa ovat antaneet uusia mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita ja harrastuksia. Samalla ne ovat herättäneet miettämään mitä asioita kannattaa tehdä liivien kanssa ja mitä ei. Toisaalta liivit eivät määrittele kerrotaanko äänet vai ei, niiden yhtenä tarkoituksena on kertoa muille Midaksen olevan töissä, jolloin siihen ei saa koskea. Yksi näistä kokeiluista on rallytoko, joka herättää mielessäni ristiriitaisia tunteita. Tarvitsen siinäkin radalla kiintopisteen Midaksesta, parhaiten saan sen Midaksen liiveistä. Tästä seuraa hyviä ja huonoa asioita Midaksen käyttymiseen; se kävelee vieressäni rennosti, joka on hyvä toisinaan. Välillä sen pitäisi kävellä pikkaisen edessä, jotta hihna kiristyy jolloin se luo kiintopisteen kävelykepin tavalla. Toisena ongelma tulee tietyn käyttäytymis- mallin hukkuminen eli automaattinen siirtyminen ohjaamaan minua, jolloin se asettuu eteeni kävelemään. Nyt joudunkin miettimään pyrinkö kouluttumaan nuo toiminnot tiettyihin sanoihin, tilanteisiin tai jopa luopumaan haaveestani rallytokosta.

These two things has given new possibilities to try new things and hobbies. At the same time they’ve given something to ponder about; when to use the vest, when not. Though the vest doesn’t define witll the sounds be given or not, they’re meant to give people signal that Midas is working and cannot be touched. One of the new hobbies is rallytoko that gives mixed feelings to me. I need Midas as a support point at the track and I get it best if he is wearing the vest. Because of it, Midas’ behavior can change a bit; he walks by my side calmly, which is good at times. Sometimes he needs to walk a bit fron of me so that the leash would tighten, which would create a support point for me. Another problem is the certain behavior - model fading away the one that goes automatically to guiding me, when Midas steps front of me. Now I have to think if I try to teach those actions to under certain words, situations or even to relinquish my dream about rallytoko.


Työkoiran ensimmäinen vaatimus onkin että se auttaa niissä ominaisuuksissa, joihin se on koulutettu. Osaa toimia erilaisissa ympäristöissä, olla yhteiskuntakelpoinen kaikkialla. Toissijaiset toiminnot eivät saa häiritä tuota ensimmäistä vaatimusta millään tasolla, muuten Midaksen työkyky kärsii jolla on suora vaikutus arkeeni äänien kertomisen sekä liikkumisen osalta. Tämä vaikutus kaventaa itsenäisyyttäni sekä mahdollisuuksiani liikkua itsenäisesti.

The first demand from aid - dog is that he will help the actions he is teached in to. He knows how to work in different environments, to fit in society. Another one is that the commands won’t disturb the first demand in any way; otherwise ability to work will suffer, which has an effect to my every - day - life regarding to sounds and moving. This narrows my independence and possibilites to move myself.

Lopputulema on jälleen kerran se että minun pitää istua miettimään, mitä haluan Midaksen tekevän missäkin tilanteessa. Välillä pitää tehdä hankalia päätöksiä, jotka takaavat mahdollisimman sujuvan arjen Midaksen kanssa. Toissalta Midaksen täytyy saada tarpeeksi virikkeitä, jotta se kokee yhdessä tekemisen kannattavaksi sekä viihdyttäväksi. Näin se jaksaa tehdä työnsä maksimaalisesti ja voimme liikkua erilaissa paikoissa toisiimme luottaen.

The outcome is once again that I have to sit down and think what I want Midas to do in certain situations. Sometimes difficult decisions has to be made that every-day-life will continue flowing. Then again Midas needs to get enough stimulations so that he will feel the doing worthwhile and entertaining. This way he can do his job with maximum energy and we can move in different environments trusting each other.

Midaksen hyvinvointi kaikilla tasoilla on minulle tärkeää, sen voidessa hyvin saan siltä apua aina monessa asiassa. Samaan aikaan Midas voi luottaa minun takaavan sille perusturvallisuuden kaikissa asioissa niin kotona kuin ulkona. 


Midas’ well - being is important to me for when he is feeling well, I get help from him. At the same time Midas can trust me to quarantee him safety in home and outdoors.

Uudet polut ja ajatukset ovat palauttaneet peruskysymyksen ääreen mitä haluan Midaksen tekevän missäkin tilanteessa? Vaikka olenkin joutunut palaamaan takaisin peruskysymysten äärelle jatkamme silti matkaa Midaksen kanssa tuolla uudella asenteella: tänään tehdään mitä pystytään ja jos ei pysty tekemään mitään niin lepäämme hyvällä omalla tunnolla.

New paths and thoughts have returned me back to the basic question: what I want Midas to do in different situations. Even though I had to return back to the question, we’ll keep moving forward with new attitude: today we do what we can and if we cannot do anything, we will rest with good conscience.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Paluu perusasioihin / Back to basics

Kaikkien muutoksien jälkeen on hyvä hetki palata perusasioiden äärelle joksikin aikaa tehden perusharjoituksia ulkoilujen yhteydessä. Paluu perusteiden äärellä on aina hyvä muistutus meille mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitä osa-aluetta pitää korjata. Käytännössä tämä tarkoittaa kontaktia, hihnassa kulkemista, luoksetuloa ja odottamista, näitä harjoituksia tehdään molemmilla puolilla jotta Midaksesta ei tule vain toisella puolella osaavaa. Harjoittelu molemmilla puolilla myös vähentää riskiä lihasten jumiutumiseen.

 After all change, it's a good moment to go back to basics for a while. It's always a good reminder, to us, what is important and what needs fixing. Basically this means contact, walking in leash, coming and waiting; these practises are made so Midas doesn't just know half of the things. Training the both sides means less muscle cramps. 


Sää on ollut enemmänkin kuin haastavaa minulle liikkumisen suhteen, taivaalta on tullut vettä, räntää tai lunta. Tästä johtuen tiet ovat välillä loskaisia taikka jäisiä, joka tarkoittaa minulle melkein mahdotonta keliä liikkumisen suhteen. Tämän vuoksi muutenkin hidas vauhtini on entisestään hidastunut, mikä on taas luonut oman haasteensa Midakselle, joka haluaisi välillä mennä reippaammin. Näin onkin hyvä vahvistaa Midaksen kulkemisen perusteita erilaisissa ympäristöissä niin, että saan siltä maksimaalista apua tarvittaessa. Perusteiden lisäksi näihin harjoituksiin olen lisännyt äänien soimisen, jolloin voin vahvistaa niitäkin samaan aikaan.

The weather has been more challenging to me for the roads are icy and slippery, it has rained and snowed. For this reason, moving is almost impossible for me. My slow pace has slowed even more, which makes its own challenges for Midas who would want to go faster. It's good to strengthen the basics of moving in different environment that I can get the maximum help when I need it. Also I've added sounds to the training, so that I can strengthen them at the same time. 

Vai tälläinen kävely sää ( This kind of weather, eh ? )

Harjoittelua ulkona tehdään erilaisissa sykleissä, joiden väliin kuuluu vapautta Midakselle eli se voi liiikkua ja haistella vapaasti ympäristöä. Samoin harjoituksissa säilyy yllätyksellisyys, joka taas tuottaa enemmän kontakteja siltä minuun. Tarkoituksena on pitää harjoittelu sille mielenkiintoisena ja pitää mielenkiintoa yllä pidempiä jaksoja, tämä taas antaa erilaisia mahdollisuuksia harjoituksien kestoon.

We train outdoors in cycles, where between Midas can go and smell smells freely. The training keeps surprise in it that produces more contacts. The meaning is to keep the training interesting and hold Midas' interest up for longer periods, that would allow more possibilities into the length of the training. 

Oletko ihan varma ( Are you sure ? )

Palkkiot eivät ole yhdentekeviä asioita ja niihin tuleekin panostaa, pyrin pitämään erilaisia palkkioita mukani ulkona. Niitä on mm. erilaiset herkut sekä lelut, noita leluja se saa ainoastaan ulkona käyttöönsä. Samoin käytän lenkeillä palkkiona hajuja, joita se haluaa haistella. Niiden luokse pääsee esimerkiksi kun asettuu vakio paikalleen ja ottaa kontaktin. Näin saan Midaksen ymmärtämään, että minulla on kaikki mitä se haluaa, jolloin sen kontakti paranee. Palkkauksen ajankohta esittää erittäin tärkeää roolia ja vilkkaan koiran kanssa onkin erityisen haastavaa saada palkkaus osumaan oikeaan kohtaan. Meillä on jo harjoittelua takana paljon; olenkin opettanut Midaksen olemaan tietyssä paikassa sekä kontaksissa minuun, näin saan palkkion ajoituksen osumaan paremmin oikeaa kohtaan.

The treats aren't indifferent and they need investing. I try to keep different treats outing with me. They can be snacks of sorts and toys, the toys he can use only outdoors. Also I use smells, that he wants to go to smell, as a treat. He can go to them when he settles in his own place and takes contact. This way I can get Midas understand that I have everything that he wants when the contact gets better. The timing of treat is crucial and with going-dog it can be very challenging to get the timing of giving the treat right. We've a lot training behind us; I've taught Midas to be in a certain place and hold the contact; this way I can get the treat at right time. 

Tuolla olisi hyvä suunta ( That would be a great direction. )

Kaikki tämä harjoittelu vaatii myös vastapainoa, Midakselle se merkitsee leikkimistä ulkona ja sisällä. On erityisen tärkeää pitää yllä sen kanssa molemmin puolista luottamusta sekä aikaa olla vain. Täytyy myös muistaa, että molemmilla on päiviä jolloin asia ei kiinnosta, silloin on parasta suosiolla jättää asiat tekemättä. Yksi huono harjoittelu vaatii korjaukseen useita hyviä harjoituksia. Harjotuksien kesto pidetään lyhyenä, toistoa tehdään eri asoiden suhteen eri määriä päivän sisällä. Esimerkiksi kontakti-harjoituksia tehdään x kertaa ja ääni yhden kerran, noista x kpl toistoista palkkio pienempi ja yhden kerran jutuista palkkio ruhtinaallinen.

All this training needs counterbalance. For Midas it means playing outdoors and indoors. It is very important to keep the mutual trust and time to just be. It also needs to be remembered that we both have days that training doesn't interest at all, and then it is better to leave training alone. One bad practise needs a lot of good practises to be fixed. The length of training is kept short, repeating a lot in different things and different amount during the day; for example the contact training is done x times and sound once: from those x times repeats the treat is smaller and with once done gets a bigger treat.

Mitä tuolla tapahtuu ( What's going on there ? )

Terrieri on opettanut kärsivällisyyden olevan avainasemassa asioita tehdessä, eikä pidä unohtaa huumoria sen kanssa. Tuosta huumorista voi olla terrien kanssa aina välillä eri mieltä. Ei elämää kannata aina ottaa niin vakavasti vaikka välillä asiat menisivätkin enemmän taikka vähemmän pieleen. Riittää kun katsoo koiraansa, se elää tässä hetkessä eikä mieti eilistä taikka huomista.

Terrier has taught patience to be the key while training, and not losing humor during the way. The humor can have a different opinion than terrier. There's no need to take life always so serious even if things sometimes go more or less wrong. It's enough just to look at your dog, he lives in the moment and doesn't think about yesterday nor tomorrow.

Pitäisikö tässä näkyä jotain mielenkiintoista? ( Should there be something interesting here ? )

tiistai 21. helmikuuta 2017

Rytmin muutoksen seuraukset / The results of changing the rhythm

Muutimme Midaksen kanssa rytmiämme, muutos on alkanut muuttua toimintatavaksi. Muutoksen myötä Midaksen aktiivisuus on kohonnut tai sitten kevään tuleminen vaikuttaa. Tämä on antanut mahdollisuuden tehdä enemmän erilaisia harjoituksia joiden kautta on päässyt kiinni niihin toimintoihin joita pitäisi parantaa.

When we changed our daily rhythm with Midas, the change has became working. Due to the change Midas has been more energetic; it could be because of the spring, too. This has given us a chance to do different kinds of trainings that has helped to improve that has needed functions.

Mennään jo ( Let's go. )

Midaksen ikuisuus harjoittelu on odottaminen rauhassa, joten jokaiseen harjoitteluun liittyy se jossain muodossa. Se saattaa olla ensimmäisenä, jonka jälkeen tehdään harjoitteita taikka harjoittelun lopussa. Näissä odottelu harjoituksissa palkkio on aina sellainen jonka Midas varmasti haluaa. Harjoitteita ei tehdä montaa toistoa vaan yksi tai kaksi, joiden tavoitteena on onnistua hyvin. Hyvin tarkoittaa että malttaa odottaa paikoillaan ilman piippausta erilaisten häiriöiden keskellä.

The everlasting training of waiting in peace with Midas is on going, so every training has a bit of it in it somehow. It might be at start and afterwards we do other training or then we train waiting in the end. In these trainings the treat is always something that Midas surely wants. We don't do many repeats but only one or two that aims to be go well. Well means that Midas has the patience that he won't make a sound amid different distractions.

Kyllä aurinko ja ruoho tuntuu hyvältä talven keskellä ( Sun and grass feels good in the middle of the winter. )

Harjoittelu koti oloissa ei ole sama asia kuin töissä oleminen, tämän vuoksi kävimme Helsingissä hoitamassa asioita. On ilo huomata kaivaessani työliivin esiin Midaksen innostuminen niistä. Tuon innostumisen myötä tapahtuu parikin asiaa, joihin pitää tarttua harjoitteluohjelmassa. Ensimmäinen on menemisen into, joka pitää muuttaa kontaktiksi. Sen saaminen kestää hetken, tähän on auttanut nuo odotus harjoitukset. Toinen on vireystilan hallinta, alkuun se on korkealla tavoitteena sen laskeminen nopeammin alas työhön sopivaksi. Tuo liian korkea vireys näkyy kahdella tapaa; Neljä tassua ei meinaa pysä maassa sekä jonkin asteisena piippauksena. Näissäkin tilanteissa pysähdytään siksi aikaan että Midas tulee itse vakio paikalleen ilman komentoa sekä ottaa kontaktin.

Training home isn't same thing as being at work. For this reason we visited Helsinki to tend things. It was pleasing to see how Midas got excited when I take out the hearing-aid-dog. Due to that enthusiasm happens a couple things, that we need to grab on to at our training. First one is the enthusiasm that needs to be changed into contact. It will take a while, but the waiting training has helped. The other one is controlling of vitality, at first it is a high goal to lower it to suit this job. The vitality shows itself in two forms: four paws won't stay on the ground and a small whining sound. In these situations we stop until Midas comes back to his place by himself and takes a contact.

Kauppakeskuksessa ( In mall. )

Noiden ei toivuttujen käytösten toiminta-aika on lyhentynyt toistojen kautta sekä odottamisen harjoittelun kautta. Midaksen asettuessa työrooliinsa ei toivottuja käytöksiä ei paljoa näy. Minulle on tärkeää Midaksen keskittyminen työhönsä useastakin syystä, sen pitää kertoa äänistä ja ohjata tarvittaessa minua. Tämä keskittyminen auttaa Midasta tekemään työtä pidempiä aikoja ja asettumaan lepäämään silloin kun siihen on mahdollisuus. Todellisuushan on paljon asioiden odottamista, joten siihen harjoitteluun ei voi koskaan liikaa panostaa.

The duration of these behaviors has decreased through repeats and training. When Midas settles in to his work-role, he calms down. For me it is important that Midas is focused to his job for many reason. He needs to tell me about sounds and guide me if needed. Focusing helps Midas to do his job for longer periods of time and to settle down to rest when there's a chance for it. The reality is a lot of waiting so we can never train it too much.

Mitähän tuolla tapahtuu ( Wonder what's going on there. )

Helsingin ihmisvilinässä itselleni tulee välillä huono olo, jolloin ohjaan Midaksen eteeni ohjaamaan minua. Tässä tulee esille miten olemme liikkuneet sairauteni aikana enemmän alueilla joissa on vähemmän ihmisiä. Hieman huvittavaakin asiassa onkin se, että Midas on Helsingissä ihmisten seassa kuin kala vedessä ja itse entisenä kaupunkilaisena tunnen oloni enemmänkin turistiksi. Nämä reissut vievät minulta voimat ja Midaksen onnensa kukkuloille. Se tykkää katsella asioita ja nauttii mahdollisuudesta nähdä erilaisia asioita. Tämä taas antaa aina minulle enemmän rohkeutta liikkua erilaisissa ympäristöissä. Jokainen askel erilaisessa ympäristössä tekee meille molemmille hyvää vaikka kuinka väsyttäisi niiden jälkeen tai olisi huono olo.

Amid bustle of people, I start to feel queasy and that's when Midas comes front of me and guides me. This shows how we've moved in areas that doesn't have as much people. It is a little funny that Midas is like home in Helsinki and I used to be a townsman and feel like I'm a tourist. These trips take away my energy but Midas is happy. He likes to watch people and enjoys different environments. This gives me more courage to move in different places. Every step is good for both of us, no matter how tired or queasy I'd be afterwards.

Helsingissä tulevan kirjaston luona ( At the new library that is under construction. )

Kohti kotia ( To home. )






keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Arjen rytmin muutos / The change of the daily rhythm

Jäin miettimään omaa liikkumistani ennen ja jälkeen Midasta, siinä on huima ero. Nykyään pääsen ulos helpommin ja voin liikkua rauhallisemmalla mielellä. Samalla voin käydä välillä erilaisissa paikoissa ja kokea eri asioita Midaksen kanssa. Menierikoille ulko-ovi saattaa olla haasteellinen aina välillä, koska huimaa ja tasapaino on mitä on. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joutuu käyttämään monin verroin normaalia enemmän energiaa pelkästään pystyssä pysymiseen, puhumattakaan muista asioista.

The change before and after Midas came along is astonishing; now I can go outside much easier and move with calmer mind. At the same time we can visit different places and experience together, Midas and I. To a meniere-patient the front door can be challenging at times, because of the dizziness and their balance isn't that great. Meaning that they have to use more energy to just staying on their own feet, not to mention other things.

Minne päin mennään? ( Where are we ? )
Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että Midaksen kanssa tulee tehtyä asioita, joita muuten tekisin itsekseni jumppaamalla. Nuo jumpat auttavat selviämään arjesta mutta vaativat myös oman osansa; suuri unen tarve. Tämän vuoksi Midaksen ja minun päivärytmi noudattaa tiettyä kaavaa päivästä toiseen. Rutiinit tuovat helpotusta elämään, toisaalta ne tekevät siitä välillä puuduttavaa koska päivässä ei periaatteessa ole mitään yllättävää.

In a way, I'm in a happy-place; for we do things which I'd otherwise I'd do myself with effort. The effort helps me to get through the every-day-life, but it takes a toll: a huge need of sleep. Because of this we've a certain rhythm to our daily life, Midas and I. The routine brings easement to life, but makes it a bit numb because the day doesn't bring anything surprising.


Mennäänkö eteenpäin? ( Shall we go forward ? )
Tuon huomattuani olen muuttanut meidän päivittäistä rutiinia toisenlaiseksi, jotta olisi pieni mahdollisuus tehdä erilaisia asioita arjessa ennenkuin väsymys iskee. Muutos on vasta alussa ja sen vaikutukset tuntuvat jo monessa mielessä. Tapaamme aamulenkillä eri ihmisiä, voimme käydä jossain uusissa paikoissa sekä lepäämme samaan aikaan. Meniere ei ole ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun, sen se kertoo korvien tinnitusella, tasapainon heittelyllä ja huimauksella.

After noticing that, I've changed our routine a bit so we could a have a small chance to do different things before tiredness kicks in. The change's just started but the effects are showing already. During morning outings we meet people, we visit new places and rest at the same time. Meniere isn't completely satisfied with the solution; the tinnitus in my ears, changes of balance and dizziness is the way how its telling.

Täällä näkyy jotain ( I can see something. )
Helpompaa olisi luopua yrityksestä muuttaa arjen rytmiä ja muuttaa rytmi entiselleen, mutta se ei kuulu tapoihini. Jatkamme muutoksen kanssa vaikka se merkitsisikin lisää meniere kohtauksia. Astumme ovesta ulos ja katsomme mitä maailma tarjoaa meille tänään.

It'd be easier to give up on changing the rhythm and go back to the former but that isn't me; we'll continue with the change even if it means more meniere-fits. We will step out of the door and see what the world has to offers us today.

Uusia hajuja ja ääniä ( New smells and sounds. )
Tästä muutoksesta tuli ajatus käydä erilaisissa paikoissa, ensimmäiseksi päätin käydä Midaksen kanssa Sea Lifessa katsomassa kaloja. Hieman mietitytti miten siellä suhtaudutaan kuulokoiraan, mutta kukaan ei noteerannut sitä mitenkään, mikä oli erittäin positiivista. Samana päivänä siellä oli paljon lapsi perheitä, jonka vuoksi Midaskin sai hyvää häiriö harjoittelua. Lapset jättivät Midaksen rauhaan mutta Midas olisi ollut kiinnostunut heistä.

The change spawned a though of visiting new places: we decided to visit Sea Life. At first I pondered how they'd take a hearing-dog but no one pay attention to him. That was a positive surprise. During the same day, there was a lot families, Midas got a great disturbance training. The children left Midas in peace though Midas wanted to say hello to them.

Mitä nuo ovat? ( What are those ? )
Astuessamme merimaailmaan en tiennyt mitä odottaa Midakselta, koska paikka oli täysin uusi sille äänien ja hajujen osalta. Aika nopeasti selvisi Midaksen uteliaisuus ja rohkeus liikkua erilaisissa ympäristöissä, myös siellä. Muutaman kerran Midas oli kiinnostunut kaloista mutta enemmän sitä kiinnostivat ihmiset sekä akvaarioiden koristeet. Tosin kerran piti kokeilla jospa saisi kaloista leikki kavereita.

As we step inside Sea Life, I didn't know what to expect from Midas, for the place had completely new sounds and smells. It became clear that the curiosity and courage to move in different environments of Midas is great. Midas was more interested about people and the ornaments of aquariums, though few times he was interested about the fishes; one time tried to make new friends of them.

Voisiko niihin koskea? ( Can I touch them ? )

Itse koitin ottaa joitakin kuvia Midaksesta ja kaloista. Taas tuli oppia mitä pitäisi opetella valokuvaamisesta ja mitenkä Meniere suhtautuu kuvaamiseen ja tietokone on myrkkyä edelleenkin. Vaikka merimailma ei ole hirveän pitkä kävelymatka niin vesi ja kuvaaminen ei ole niitä parhaita yhdistelmiä. Paljon hyvää harjoittelua meille molemmille, sekä uutta nähtävää. Seuraava päivä menikin sitten keinuen, mutta tulipa mukava reissu tehtyä.

I tried to take pictures of Midas and fishes, instead I got a new reason to learn photography and how meniere affects taking a photo; the computer is still poison for me. Though Sea Life isn't that long to walk through, the water and taking pictures aren't the best combination. A lot of training for both of us and something new to see. The next day went by swaying, but it was worth it.

Näkisinpä mitä tuolla tapahtuu ( Wish I could see what's going on in there. )

Pakollinen kalakuva ( A necessary picture of fish. )

Meduusa ( A Jellyfish. )

Väsynyt työläinen ( A tired worker. )

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Talven näkyminen arjesa / The effects of winter in every-day-life

Monesta asiasta huomaan talven vaikuttaneen Midakseen sekä minuun, emme ole liikkuneet  vilkkaissa paikoissa. Midaksen kanssa on mukava liikkua siinä mielessä, että se innoissaan menemässä minne vain sisään. Tässä tulee esille kolikon toinen puoli eli miten saada ohjattua tuo innokkuus niin että pysyy työroolissa. Harjoitteluna onkin ollut usean oven ohi kävelyä. Näin se ei tiedä mistä ovesta ollaan menossa, jokaisesta kontaktista tulee naksaisu sekä palkkio. Ihmisistä se ei ole niin paljon kiinnostunut, mutta samanlaisen metodin  mukaan ollaan harjoiteltu ihmisten ohittamista. Tässä harjoituksen vaikeutena on missä kohtaa haluan Midaksen kulkevan minuun nähden, sivussa vaiko edessä.

In many things I've noticed the effects of winter on Midas and myself for we haven't been as busy places as usually. It's nice to move with Midas in a way that he's excited to go anywhere that's inside. Here's the other side of the coin: how to keep the movement controlled so he could stay in his work-role. We've often practiced passing the door. This way he doesn't know what door is the one we're going through. Every contact comes with a click and a reward. Midas isn't interested about people, but we have still used same method to practice passing them by. The challenge of this is where I want to Midas to walk considering me: by my side or front of me.


Ollessaan työroolissaan olenkin pyrkinyt suuntaamaan tuota Midaksen innokkuutta rauhassa olemiseen, se on ollut haasteellista harjoittelua sosiaalisen ja vilkkaan koiran kanssa. Nykyään Midas asettuu hyvin omalle paikalle ja viihtyy siinä kunhan näkee mitä  tapahtuu. Pikku hiljaa harjoittelua on siirretty tylsempiin paikkoihin, joissa ei ole niin paljoa seurattavaa. Tästä seuraa pientä  protestia Midakselta piippauksena, jonka olen kanavoinut tietyn komento sanan alle. Työroolin loppuessa palkinnoksi on alkanut vakiintua leikkiminen, jossa se saa purkaa  energiaansa. Monesti palkkiona on lelu jonka saa vain tuolloin käyttöönsä, ensin sen kanssa leikitään ja sitten Midas kantaa sitä useasti suussaan pitkänkin matkan.

In his work-role I've strived to steer the excitement Midas has to being still in peace; it is a challenge with a social and perky dog. Now Midas settles to his place nicely and enjoys it if he can see what's happening. Little by little we've moved to more boring places where's there isn't as much to follow. Midas often protest this by whining a bit which I have channeled under a certain word. When the working time is over, a toy is usual reward. At first we play with the toy and then he often carries it in his mouth longer distances.

Tässä huomaan hyvin, että kaikkia hyviä asioita tulee vieläkin harjoitella ja vahvistaa vaikka kyseessä onkin valmis koira. Asiat tuppaavat unohtumaan minulta ja Midakselta; sen vuoksi teemme töitä yhdessä, jotta tiedämme kumpikin toistemme liikkeet tietyissä tilanteissa.


Here it can be noticed well that all good things needs to be trained and strengthen even though Midas is graduated. Things happen to be forgot in mine and Midas' mind; that's why we work together so we both know each others movements.

Huomaan, ettäö tekemistä pitäisikin olla paljon enemmän päivittäin sen kanssa, Midasta pitäisi haastaa fyysisesti ja henkisesti. Fyysisesti Midas ei kovinkaan helposti väsy, joten olemmekin tehneet erilaisia rallytoko-liikkeiden harjoituksia ja ruuan etsintään kotona. Nuo jälkimmäiset laittavat Midaksen miettimään asioita sekä käyttämään hajuaistiaan.

I've noticed that there needs to be more with him daily, Midas needs to be challenged physically and mentally. Physically Midas doesn't get tired so we've been doing rally-toko exercises and hide & seek - food edition. The latter gives him a chance to use his brain and sense of smell.

Aina ei kuitenkaan olla liikkeellä työmuodossa, jolloin Midakselle sallitaan tiettyjä vapauksia. Esimerkiksi Midas saa tervehtiä ihmisiä, tervehtii hyvin ystävällisesti; pyrkii nopeasti syliin antamaan pusuja. Syntymäpäivän kunniaksi pääsi eläinkauppaan ilman työliivejä. Eläinkaupassa kaikki muut osastot ovat menneet hyvin paitsi leluosasto, nyt kun ei tullutkaan komentoa viereen meinasi lähteä nahoistaan koko koira.

We've not always working; then Midas has some liberties. Midas is allowed to greet people; does it very friendly, trying to climb on a lap. At his birthday he got in pet store without his work-vest. There he got almost too excited of the toy section for he didn't almost listen my commands.


Löydettyämme lelun ja laittaessani sen kyytiin meno rauhoittui huomattavasti. Päädyimme vaateosastolle katselemaan ja lopulta kokeilemaan Back in Trackin vaatetta. Midas ei yleensä osu mihinkään valmis mittaan ja nytkin jouduttiin kokeilemaan useampaan kertaa samoja kokoja ja lopulta päädyttiin kokoon 37. Se ei aivan kokonaan peitä takajalkoja, mutta suojaa pakarat sekä yläreiden lihaksiston. Ilmeestä ei ole kuvaa mutta se kertoi "jos olisin tämän tiennyt, en olisi tullut mukaan". Lopulta jäi mukaan yksi verkkoloimi, kokeilen toimisiko se rallytokon harjoitusten jälkeen tai kotona lenkkien jälkeen.

After we've found a toy, Midas calmed down noticeably. We ended up at the clothing section and tried Back in Track garment. Midas doesn't usually hit any default size so we had to try more than once same size. Finally we ended up on to size 37. It doesn't quite cover hind legs. I don't have a picture of his face but it told " If I've known this I wouldn't have come. " Afterwards we took a net-garment-thingy that I'll try after rally-toko exercises or home.

Harjoittelu loimen sietämiseksi on aloitettu, tosin aluksi Midas vain makaa sen kanssa. On sen näköinen, että eikö tämä voisi jo ottaa pois. Nyt suostuu jo kävelemään ja lepäämään loimi päällään. Saa nähdä ymmärtääkö Midas mitä ajetaan takaa vai ei, aika näyttää sen.

The training of the garment-thingy has been started, though at first he lies it on. He looks couldn't it be just taken off. Now he walks with it and rests with it. We'll see does Midas understand why it is used or nor; time will show.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...