Talven näkyminen arjesa / The effects of winter in every-day-life

Monesta asiasta huomaan talven vaikuttaneen Midakseen sekä minuun, emme ole liikkuneet  vilkkaissa paikoissa. Midaksen kanssa on mukava liikkua siinä mielessä, että se innoissaan menemässä minne vain sisään. Tässä tulee esille kolikon toinen puoli eli miten saada ohjattua tuo innokkuus niin että pysyy työroolissa. Harjoitteluna onkin ollut usean oven ohi kävelyä. Näin se ei tiedä mistä ovesta ollaan menossa, jokaisesta kontaktista tulee naksaisu sekä palkkio. Ihmisistä se ei ole niin paljon kiinnostunut, mutta samanlaisen metodin  mukaan ollaan harjoiteltu ihmisten ohittamista. Tässä harjoituksen vaikeutena on missä kohtaa haluan Midaksen kulkevan minuun nähden, sivussa vaiko edessä.

In many things I've noticed the effects of winter on Midas and myself for we haven't been as busy places as usually. It's nice to move with Midas in a way that he's excited to go anywhere that's inside. Here's the other side of the coin: how to keep the movement controlled so he could stay in his work-role. We've often practiced passing the door. This way he doesn't know what door is the one we're going through. Every contact comes with a click and a reward. Midas isn't interested about people, but we have still used same method to practice passing them by. The challenge of this is where I want to Midas to walk considering me: by my side or front of me.

Ollessaan työroolissaan olenkin pyrkinyt suuntaamaan tuota Midaksen innokkuutta rauhassa olemiseen, se on ollut haasteellista harjoittelua sosiaalisen ja vilkkaan koiran kanssa. Nykyään Midas asettuu hyvin omalle paikalle ja viihtyy siinä kunhan näkee mitä  tapahtuu. Pikku hiljaa harjoittelua on siirretty tylsempiin paikkoihin, joissa ei ole niin paljoa seurattavaa. Tästä seuraa pientä  protestia Midakselta piippauksena, jonka olen kanavoinut tietyn komento sanan alle. Työroolin loppuessa palkinnoksi on alkanut vakiintua leikkiminen, jossa se saa purkaa  energiaansa. Monesti palkkiona on lelu jonka saa vain tuolloin käyttöönsä, ensin sen kanssa leikitään ja sitten Midas kantaa sitä useasti suussaan pitkänkin matkan.

In his work-role I've strived to steer the excitement Midas has to being still in peace; it is a challenge with a social and perky dog. Now Midas settles to his place nicely and enjoys it if he can see what's happening. Little by little we've moved to more boring places where's there isn't as much to follow. Midas often protest this by whining a bit which I have channeled under a certain word. When the working time is over, a toy is usual reward. At first we play with the toy and then he often carries it in his mouth longer distances.

Tässä huomaan hyvin, että kaikkia hyviä asioita tulee vieläkin harjoitella ja vahvistaa vaikka kyseessä onkin valmis koira. Asiat tuppaavat unohtumaan minulta ja Midakselta; sen vuoksi teemme töitä yhdessä, jotta tiedämme kumpikin toistemme liikkeet tietyissä tilanteissa.

Here it can be noticed well that all good things needs to be trained and strengthen even though Midas is graduated. Things happen to be forgot in mine and Midas' mind; that's why we work together so we both know each others movements.

Huomaan, ettäö tekemistä pitäisikin olla paljon enemmän päivittäin sen kanssa, Midasta pitäisi haastaa fyysisesti ja henkisesti. Fyysisesti Midas ei kovinkaan helposti väsy, joten olemmekin tehneet erilaisia rallytoko-liikkeiden harjoituksia ja ruuan etsintään kotona. Nuo jälkimmäiset laittavat Midaksen miettimään asioita sekä käyttämään hajuaistiaan.

I've noticed that there needs to be more with him daily, Midas needs to be challenged physically and mentally. Physically Midas doesn't get tired so we've been doing rally-toko exercises and hide & seek - food edition. The latter gives him a chance to use his brain and sense of smell.

Aina ei kuitenkaan olla liikkeellä työmuodossa, jolloin Midakselle sallitaan tiettyjä vapauksia. Esimerkiksi Midas saa tervehtiä ihmisiä, tervehtii hyvin ystävällisesti; pyrkii nopeasti syliin antamaan pusuja. Syntymäpäivän kunniaksi pääsi eläinkauppaan ilman työliivejä. Eläinkaupassa kaikki muut osastot ovat menneet hyvin paitsi leluosasto, nyt kun ei tullutkaan komentoa viereen meinasi lähteä nahoistaan koko koira.

We've not always working; then Midas has some liberties. Midas is allowed to greet people; does it very friendly, trying to climb on a lap. At his birthday he got in pet store without his work-vest. There he got almost too excited of the toy section for he didn't almost listen my commands.

Löydettyämme lelun ja laittaessani sen kyytiin meno rauhoittui huomattavasti. Päädyimme vaateosastolle katselemaan ja lopulta kokeilemaan Back in Trackin vaatetta. Midas ei yleensä osu mihinkään valmis mittaan ja nytkin jouduttiin kokeilemaan useampaan kertaa samoja kokoja ja lopulta päädyttiin kokoon 37. Se ei aivan kokonaan peitä takajalkoja, mutta suojaa pakarat sekä yläreiden lihaksiston. Ilmeestä ei ole kuvaa mutta se kertoi "jos olisin tämän tiennyt, en olisi tullut mukaan". Lopulta jäi mukaan yksi verkkoloimi, kokeilen toimisiko se rallytokon harjoitusten jälkeen tai kotona lenkkien jälkeen.

After we've found a toy, Midas calmed down noticeably. We ended up at the clothing section and tried Back in Track garment. Midas doesn't usually hit any default size so we had to try more than once same size. Finally we ended up on to size 37. It doesn't quite cover hind legs. I don't have a picture of his face but it told " If I've known this I wouldn't have come. " Afterwards we took a net-garment-thingy that I'll try after rally-toko exercises or home.

Harjoittelu loimen sietämiseksi on aloitettu, tosin aluksi Midas vain makaa sen kanssa. On sen näköinen, että eikö tämä voisi jo ottaa pois. Nyt suostuu jo kävelemään ja lepäämään loimi päällään. Saa nähdä ymmärtääkö Midas mitä ajetaan takaa vai ei, aika näyttää sen.

The training of the garment-thingy has been started, though at first he lies it on. He looks couldn't it be just taken off. Now he walks with it and rests with it. We'll see does Midas understand why it is used or nor; time will show.