Ulkoilulenkki / A jog

Tämän meidän ulkoilureissun josta kirjoitan nyt olisi voinut nimetä monella eri tavalla:  tasapainon harjoittelua jne... Mutta kyse on kuitenkin yksinkertaisesta ulkoilusta koiran kanssa jolloin tulee tehtyä kaikkia noita asioita huomaamatta. Kaikki nuo harjoitteet auttavat minua arjessa nyt ja tulevaisuudessa.

Monesti tietyt asiat jäisivät tekemättä ellei minulla olisi Midasta. Se laittaa liikkumaan erilaisissa maastoissa ja ympäristöissä. Kun liikumme  metsässä se saa olla melko vapaasti liinan päässä ja touhuta omia juttujaan. Tarvittaessa voin komentaa sen luokseni jolloin saan siitä tukipisteen tarvittaessa. Toisinaan nuo ulkoilut vievät sellaisiin paikkoihin että hihnan molemmissa päissä on havaittavissa tiettyä epävarmuutta. Se ei haittaa kumpaakaan sillä jos toinen menee siitä niin toisen on seurattava.

Viimeksi kävellessämme tuttua lenkkiä sieltä oli purettu vanha puusilta pois, itse olisin kiertänyt kyseisen kohdan uuden sillan kautta. Midas ei tiettyjä asioita pelkää: seurauksena oli pienen joen uoman ylitys. Terrieri on aina terrieri, jos jotain päättää niin sen päätä on melkein mahdonta saada kääntymään. Midakselle tuon uoman ylitys oli helppo, itselleni se oli vaikea.

Tästä ollaan kuljettu aikaisemminkin... ( We have been here before... )

Jonkin matkan  päästä mentiin kokeilemaan joen ylitystä sillan kautta, ei se itselleni ollut helppoa kun tasapainopiste piti hakea kauempaa. Tämän jälkeen tuli Midaksen vuoro:se ei pidä tuollaisten siltojen ylityksestä, mutta vaikka sitä hieman jännitti niin yllättävän reippaasti ylitti sillan. Tämän jälkeen olikin jo mäessä odottamassa missä oikein viivyn.

Vähän jännittää tämä sillan ylitys ( A little nervous of crossing the bridge. )

Välillä sitä miettii Midaksen toimintaa; yleensä kaikki muta- ja vesilammikot kierretään hyvällä säällä. Nyt ensimmäisessä mahdollisessa mutavellissä kävelemässä ja vähän myös vedessäkin. Ainahan sitä voi oppia uusia asioita koirastaan...

Mutaa, ai miten mukavaa ( Mud, how nice. )

Katson vähän vielä täältä mitä löytyy ( I'll check what's here. )

Toinen tälläinen yllätys tapahtui jo hieman aikaisemmalla reisulla, kun Midas otti ja istui vapaaehtoisesti ruohikolle. Tätä ollaan yritetty saada tapahtumaan vaikka millä palkkiolla mutta heikoin tuloksin. Tuon vahinko istumisen jälkeen on alkanut istumaan melkein mille alustalle tahansa ilman vihjettä taikka vihjeellä.

Paljaalle nurmikolle istahdus ( A seat on a grass. )

Tämän jälkeen päästiin suuntaamaan pikku hiljaa autoa kohti, mutta sitä ennen piti käydä nuuskuttamassa laavulla, jospa siellä olisi makkaraa tarjolla. Ketään ei näkynyt, joten hetkeksi kiven päälle katselemaan maisemia.

Pitäähän sitä pysähtyä katsomaan maisemia ( You need to stop to watch the scenenary. )

 Tämän jälkeen piti vielä käydä pitkässä heinikossa jonkun hajun perässä....Sitten vasta autoon ja kotia kohti.

Pieni hajujen tarkistus ( Checking a smell. )

Ja merkki päälle ( And a mark. )

This, our trip that I am now writing about, could be an example in a many ways, balance, training etc. But now it was only a simple jog with Midas and doing a lots of things unnoticed. All those things help me in every-day-life now and in future.


Many things would be undone without Midas. Midas puts through a lot terrains and surroundings. When we move in woods Midas can be fairly free and do its own things. When needed I command it back to me whereupon I get a support-point. Occasionally these jogs takes to places that uncertainty is sensed at the both ends of the leash. It doesn't matter neither because if one goes there another one has to follow.


Last time jogging, a wood bridge had been dismantled. I would have personally go around, but as Midas isn't afraid of certain things, we crossed the riverbed. A terrier is always a terrier. If it decides something, it's almost impossible to turn its head around. For Midas the crossing of the riverbed was easy, but for me it wasn't.


After some time we got to try crossing the river on a bridge, that wasn't easy for me because I had to find a support-point further away. After this was Midas's turn to cross the bridge who doesn't like bridges, but no matter of nervousness it crossed the bridge. Then it was up on the hill waiting for me.


Sometimes I think Midas's actions, because usually every pond and mud is circled from far. Now was the first time to walk in mud-water and a little in water also...


Another surprise was when Midas sat on grass voluntarily. We have been trying to get this happening with different kind of treats with no success. After that Midas has started to sit almost every where more or less with a hint.

After this we started to head towards the car, but first we had to stop to check a lean-to. Nobody was at the lean-to, so a moment to check the scenery on a rock.


Afterwards had to go in grass to check a smell...then to the car and to home.