Ensi lumi / First Snow

Tämän blogin tekstin muotoa ei ollut helppo päättää sillä maahan on satanut lumi. Se muuttaa kaiken arjessamme vaikkei sitä haluaisikaan myöntää. Olisi helppoa piiloutua Menieren taakse ja syyttää sitä kaikesta. Toisena näkökulmana voisi ajatella lumen antavan mahdollisuuden harjoitella tasapainoa kestämään paremmin. Suomen talveen kuuluu lumi ja jää, olipa sää millainen tahansa niin harvoinpa siihen ollaan tyytyväisiä.

It wasn't easy to form a text to this particularly since the first snow snowed. It changes everything in our ordinary life though I don't want to admit that. It would be easier to hide behind meniere's disease and blame it of all. The other way to approach this snowing is to think the kind of opportunity it gives to train my balance to last longer. To Finnish winter snow and ice and cold are just part of it. Whatever the weather, there's always someone who isn't happy about the weather.

Syksyistä auringon valoa ( Autumn's sunlight. )

Säiden muuttuessa kylmemmäksi lisätään vaatetta itselle ja Midakselle sekä kaivetaan sille esille töppöset. Niistä se ei erityisemmin pidä, ulkona se näkyy vauhdin kiihtymisenä. Sen kävely vauhti on sellaista että saisin juosta perässä, jos pystyisin. Itse taas huomaan varovani askeleitani pysyäkseni pystyssä. Näillä keleillä käytän Midasta kahdella tavalla tukipisteenä; välillä edessä ja toisinaan sivulla. Midaksen paikka riippuu siitä millaiselta maa tuntuu jalkoihini, jonka mukaan ohjaan sen haluamaani kohtaan kävelemään.

As the weather changes colder, I add more layers of clothing on myself and on Midas. Midas doesn't enjoy his shoes that he has to wear, outdoors, and it express it by accelerating quite much on our outings. He walks so fast that I almost have to run after him, if I could, to keep up with Midas. I however find to be more beware of my own footings so I won't fall. During the winter time I use Midas as my support point; sometimes front of me and occasionally side of me. Midas' place depends how the ground feels beneath my feet and from there I lead him to where I need him to walk.

Toisena talven ilmiönä on Midaksen haluttomuus lähteä ovesta ulos, sinne päästyään Midas kyllä kävelee millaisen lenkin tahansa. Myönnän, että on mukavampi istahtaa sohvalle katselemaan takka tulen leiskumista kuin liukastella ulkona.

The second winter, for Midas, a phenomenon has occur; Midas is unwilling to leave the house, to the cold and snowy winter, but after getting him out, he will walk just fine. I admit that it would be much nicer to stay inside and sit on the couch, watch as the flames in the hearth, than be outside and struggle to stay up.


Muistoksi syksyn lämmöstä laitan syksyisen kuvan tähän, enkä talvista kuvaa...

For memory of the warmth of the autumn, I'll put an autumnal picture here; not a winter picture...

Viimeisiä syksyn auringon valoja katsellaan ( Watching final sunlights of the Autumn. )