maanantai 26. syyskuuta 2016

Tassu kädessä / A paw in hand

Useasti Meniere laittaa polvilleen taikka lepäämään, noina hetkinä miettii minne suuntaan sitä on menossa. Noiden mietteiden aikana ilmestyy viereeni taikka syliini pieni karvaton koira, joka asettuu mukavaan asentoon lepäämään. Mikäli sattuu olemaan ulkoiluaika niin se vetää ulos lenkille. Huimauksen ollessa päällä se asettuu eteeni ja johdattaa minua eteenpäin tuttua reittiä pitkin. Se ei pidä kiirettä vaan sopeuttaa vauhtiaan minun kävelyvauhtiin. Noiden kävelyiden aikana joskus tulee mietittyä mikä olen; kun on olemassa tanko-, ratti- ja ruorijuoppo niin olenko tavallaan hihnajuoppo...

Often menier puts you on your knees or to rest. Those are the moments of pondering when you think where you're going. During the pondering a little hairless dog appears to my lap where it settles to rest. If it happens to be a jog-time, Midas'll drags outside. When the dizziness is on Midas comes front of me and leads me forward the familiar route. It doesn't hurry rather adapts its speed to mine. During those walks I ponder what I am; when there's drunken driver, am I a drunken leash walker...

Minä ohjaan sinua ( I will guide you. )

Mikäli ei ole tarvetta ulkoilla Midas asettuu nukkumaan kanssani ja vahtii samalla minua. Se käy säännöllisesti haistamassa minua missä mennään... Sen lisäksi se seuraa minua jokaisella askeleella niin kauan kunnes päättelee asioiden olevan hyvin.

If there's no need to take Midas outside it will settle down to sleep with me and guards me at the same time. Regularly Midas comes to check the situation...Also follows mine every step until it figures everything being alright. 

Vaikkei se olekaan mitään paikoillaan pysyvää sorttia: noissa tilanteissa se jaksaa odottaa tarvittavan ajan. Samoin laittaessani sille työliivit päälle se malttaa pysähtyä odottamaan. Tuota odottamista olemme harjoittelleet ja tulemme harjoittelemaan jokaisena päivänä.


Though Midas isn't a calm dog: in those situations it is able to wait the needed time. Ditto when I put Midas' work-vest on. Waiting we have been training and will be every day. 

Ennen ajattelin että Midaksella on tavallaan kaksi luonnetta; työ ja vapaa-ajan luonne. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että se osaa lukea tilanteita paljon enemmän kuin osaan ymmärtää. Se tietää milloin pitää tavallaan pidätellä käyttäytymistä ja milloin se voi päästellä vapaasti.


Before I thought Midas' has two characters; work and free-time. Now I have come to a conclusion that Midas can read situations a lot better than I can comprehend. It knows when to hold back its behavior and when to let go.

Vapauden iloja ( Joys of freedom. )

Alussa sitä ei tiennyt mihin kaikkeen Midas tulisi pystymään ja nyt tuntuu rajoittavana tekijänä oleva oma jaksaminen sekä mielikuvituksen rajoitteet. Midaksen tärkein tehtävä on olla työkoira eli kuulokoira, mutta matkan aikana se on kasvanut paljon monipuolisempiin tehtäviin. Mitä olen oppinut tästä yhteisestä matkastamme tähän mennessä on se ettei pidä aliarvioida koiran osaamista, sillä oikeastaan vain taivas on rajana. Mitään ei tietenkään saavuteta ilman keskenäistä luottamusta taikka harjoittelematta. Harjoitukset tuovat osaamista mutta luottamukseen tarvitaan erilaisia tekoja. Tekoja jotka vahvistavat sitä ettemme vie toisiamme mahdottomiin tilanteisiin ja annamme toisillemme turvaa silloin kun sitä eniten tarvitsemme. 



First I didn't know all things Midas could be able to do and now the restrictive part is my own energy and lack of imagination. The most important mission for Midas is to be a hearing-dog, but during the road it has grew a lot more complex tasks. What I have learned so far is that I shouldn't underestimate a dogs abilities. Nothing is accomplished without mutual trust or without training. Trainings bring up skills but to trust is needed a lot different deeds. Deeds that strengths that we don't take one another to a impossible situations and give safety to each other when it's most needed.


Töissä ollaan toisella tavalla ( Working in a different way. )

Tämä matka on kuitenkin koiran elinikäinen matka johon tulee mahtumaan kaikenlaisia tapahtumia. Emme koskaan tiedä huomisesta, joten tuota ehdotonta luottamusta tulee vaalia jokaisena päivänä. Sitä ei koskaan tiedä kuinka paljoa tarvitsemme jokaisena päivänä apua toisiltamme. Vaikka koira onkin nuori ja vilkas, jonain päivänä se on vanha; silloin minun roolinani on tarjota sille arvokas vanhuus. Kiittää sitä arvokkaasta palveluksesta jonka se on tarjonnut minulle.


This road is a life-long to a dog filled with all kind of events. We never know about tomorrow so unconditional trust has to be cherished every day. It can never be known how much help we need from one another during a day. Though Midas is young and perky, someday it'll be old; my role is to offer it a dignified oldness. Thank Midas for it dignified service it has offered to me.

Tätä meidän arkea voisi kuvata niin, että tassu on kädessäni jokaisena hetkenä.
 
This our every-day-life could be described by a paw in a hand every moment.


Luoksetuloa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...