Näytetään tekstit, joissa on tunniste RallyToko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste RallyToko. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Arjen virtaa / Flow of ordinary life


A lot of time has gone since the last text. I've been wondering in my thoughts as I've taken care errands. For this reason I've been taking Midas out more than usually; though it doesn't bother him. He's always been taking me energetically to different places and learn to stop to see around him. Those days Midas fit his walking pace to mine and stops more often.

Paljon on aikaa kulunut viimeisestä blogi tekstistä, olen vaeltanut ajatuksissani hoitaessani muita asioita. Tämä on laittanut Midaksen ulkoiluttamaan minua enemmän kuin tavallisesti, sitä ei ole haitannut vaikka olemmekin olleet uusissa paikoissa. Asia tuntuu päin vastaiselta, se on vienyt  minua tarmokkaasti eri ympäristöihin ja oppinut pysähtymään katselemaan ympärilleen. Noina päivinä Midas selvästi sovitti kävelyvauhtinsa minun jaksamiseeni ja pysähdyksiä oli normaalia enemmän.

During those stops you could really see what's happening around; that's when I could see a lot of different things: people doing chores, waking nature after the winter, details of buildings and meaning of light in different parts of day. This awakened my interest and I tried to take photos of all of these things.

Noiden pysähdyksien avulla tuli oikeasti pysähdyttyä katsomaan mitä ympärillä tapahtuu, jolloin näkee yllättävän paljon erilaisia asioita. Erilaisia ihmisiä eri askareissaan, luontoa joka on heräämässä talven jäljiltä, erilaisia talojen yksityiskohtia ja valon merkityksen kaikissa näissä asioissa eri vuorokauden aikoina. Tämä herätti mielenkiintoni ja  yritin ottaa valokuvia kaikista näistä asioista.


Taking photographs fits to Meniere to a point which reminds itself constantly. At the same time it complicates my balance while I try to take a picture. Midas has learned to wait while I shoot, though he might think that he should be the only thing that needs to be taken pictures of. As I take my camera out, Midas comes instantly with his tail swaying ready to shoot. This is probably the result of me giving more or less treats during I shoot.

Valokuvaaminen sopii tiettyyn pisteeseen asti Menierelle, joka kyllä muistuttaa aina olemassa olostaan. Samalla se vaikeuttaa kuvaamista tasapaino vaikeuksien kautta. Midas on oppinut odottamaan sen aikaa kun yritän jotain kuvata, tosin sen mielestä ainoa asia mitä tulisi kuvata on se itse. Ottaessani kameran esiin Midas tulee heti paikalle häntä heiluen, jee nyt kuvataan. Tämä johtuneen yksinkertaisesti siitä syystä, että kuvaustilanteissa Midas saa aina enemmän taikka vähemmän herkkuja.

Taking care of errands has raised my stress level, of which meniere enjoys much - and that means more guiding by Midas. Midas knows when to guide me without a word, even before I know I need it. It feels like a piece of our liaison has changed its form more perfunctory which doesn't need any thought to be done.

Asioiden hoitaminen on nostanut myös stressi tasoa, josta Meniere pitää erityisen paljon. Se on taas merkannut enemmän ohjaamista Midakselle kuin normaalisti. Midas osaa sanomatta asettua eteeni jo ennen kuin tiedän tarvitsevani sitä.Tuntuu kuin jokin palanen yhteistyöstämme olisi muuttanut muotoaan sellaiseksi rutiininomaiseksi asiaksi, jota kummankaan ei tarvitse miettiä ollenkaan.

That change has been very useful in every-day-life and in hobby, rallytoko. There, both of us can focus on completing a task and not think about anything else. We can do things more freely and still strengthen our contact.

Tuosta muutoksesta on ollut erittäin paljon hyötyä arjessa ja vapaa-ajan harrastuksessa rallytokossa. Siellä molemmat meistä keskittyvät tehtävään asiaan, eikä muut asiat silloin pyöri mielessä. Siellä voimme tehdä asioita vapaammin yhdessä ja silti syventää kontaktiamme toisiimme. 


I had a long conversation with myself about how we train or compete with Midas; with the hearing-dog-vest on or off. The simple reason is associated with Midas' work for he has to be able to do independent decisions. Those situations are telling about a sound or guiding me without a command. Finally I tried various types of solutions regarding to it and I noted Midas knows how to act in whatever the situation. To understand this information we train without the vest and with vest. When we compete with the vest on for I needed them to give me a point of support. It isn't essential what happens in the track; more important is to do it together. We've won a lot as we step on the starting line with others and completing the track.

Kävin pitkän keskustelun itseni kanssa miten harjoittelemme taikka kilpailemme Midaksen kanssa, kuulokoira liivien kanssa vai ilman. Tähän oli yksinkertainen syy Midaksen työhön liittyen, koska sen pitää pystyä tekemään itsenäisiä päätöksiä tietyissä tilanteissa. Noita tilanteita ovat äänien kertominen taikka minun ohjaaminen ilman käskyjä. Lopulta kokeilin erilaisia ratkaisuja asiaan ja totesin Midaksen tietävän miten toimitaan missäkin tilanteessa. Tämän tiedon ymmärtäessäni teemme harjoituksia ilman liivejä ja liivien kanssa. Astuessamme kilpailuihin Midaksella on liivit päällä, sillä tarvitsen ne saadakseni kiintopisteen. Se mitä radalla ikinä tapahtuukaan ei ole niin oleellista, paljon tärkeämpää on yhdessä tekeminen. Olemme voittaneet jo paljon astuessamme lähtöviivalle muiden kanssa ja saadessamme radan suoritettua.

In the middle of all this I've tried to give Midas free-time when he can be a dog. A hearing-dog's job might not be ponderous physically, but still he has to be on duty almost 24 hours a day seven days a week. So it's good to give him breaks from the sounds and guiding. We went to outing in a place where Midas can run as much he has energy; he had a lot of energy.

Kaiken tämän keskellä olen koittanut antaa Midakselle vapaa-aikaa jolloin se saa purkaa energiaansa ja olla koira. Kuulokoiran työ ei ole ehkä fyysisesti raskasta, mutta sen pitää olla töissä 24 tuntia 7 päivänä viikossa. Joten on hyvä antaa taukoja äänistä taikka ohjaamisesta. Kävimme ulkoilemassa paikassa jossa Midas sai juosta niin paljon kuin jaksoi; täytyy sanoa että virtaa oli.


As I watch back the last few weeks I can state that things have changed for Midas and I as we step differently to a new morning. I can't describe it precisely; somehow more relaxed and enjoying more. During outings I don't have to thought much where Midas is but I can found him in his own place. Perhaps we've both grown inside or learned more about each others...

Katsoessani viimeisiä viikkoja voin todeta asioiden muuttuneen Midaksessa ja itsessäni, astumme nykyään ihan erilailla uuteen aamuun. En osaa sitä kuvata tarkasti, jotenkin rennommin kuin ennen sekä nauttien pienistä hetkistä enemmän. Lenkeillä ei hirveästi tarvitse miettiä missä Midas menee vaan katse löytää sen useimmiten heti oikeasta paikasta. Ehkä olemme kumpikin kasvaneet jossain sisällämme tai oppineet lisää toisistamme...





perjantai 6. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 alkaminen / Start of year 2017

Vuosi vaihtui uudeksi ja siinä välissä vietettiin monen koiran kauhun hetkiä. Olimme Midaksen kanssa kylässä Turussa ottamassa uutta vuotta vastaan. Kävimme ilta lenkillä Turun linnan läheisyydessä, jossa paukkui jonkin verran. Eipä nuo raketit taikka muutkaan tuntuneet kiinnostavan sitä, enemmän mietitytti junaradan puomin sulkeutuminen ja siitä lähtevä ääni. Pitäisikö se merkata vai ei... Merkkasi sen ja jatkoi tekemisiään

The year changed into a new and New Year's Eve included many frights for Midas. We were in Turku, receiving the new year. We had a walk near the castle of Turku, where there was fireworks. The fireworks didn't seemed to interest him, more the railway and and the gate and the sound the gate made; should he mark it or not - he did and moved on.


Ulkoilemassa Turun linnan luonna ( Outing near the Castle of Turku. )

Etelä-Suomeen on vihdoinkin tullut valkoinen lumi peite sekä pakkanen. Näistä moni iloitsee enemmän taikka vähemmän. Elämässä on monia asioita joihin voi suhtautua monella tapaa esim negatiivisesti taikka positiivisesti. Itselläni yksi tälläinen asia on talven lumi, ennen pidin siitä ja nykyään se luo valkoisen vankilan minulle. Lumen tullessa tasapainoni joka perustuu pääosin näkemiseen menee sekaisin ja vaikeuttaa liikkumista. Tämä tuo esiin muutokset elämässäni sairauteni kanssa, voin päättää onko tuo lumi oikeasti valkoinen vankila vai haaste jonka otan vastaan.

Snow and cold has finally arrived to Southern Finland. There's a lot of things that can be taken positively or negatively. For me one of these is snow; used to like it and now it creates a white prison for me. When the snow arrives, my balance - that is mostly based on seeing - goes nuts and hinders my movement. This brings up the changes in my life with my illness; I can decide if snow is my snowy prison or a challenge I can take on.

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että vierelläni kulkee Midas, jota voin hyödyntää kiintopisteenä. Tosin tämä asiakaan ei ole aina päivän selvä juttu, jos tietä ei ole aurattuna niin minä kuljen edessä ja Midas seuraa jälkiäni. Mikäli tie on aurattu seuraan Midasta, tilanteen muuttaa ainoastaan kaksi asiaa: hyvät hajut, joiden vuoksi voi kahlata syvemmässäkin lumessa tai kylmä pakkanen tuulen kanssa.

I'm, in a way, happy of my state for Midas is by my side who I can use as a support point. Though this isn't always clear as day; if the street isn't ploughed I will lead and Midas'll follow me footsteps. And if the road is ploughed, I'll follow Midas. The only things that can change the situation are: good smells that are worth of wade into deeper snow or with a cold wind.

Mikä ihmeen ääni tuolta tulee ( What sound comes there ? )

Pitihän se vähän kokeilla onko räjähtävä nalle vai ei ( Of course it has to be checked this teddy bear. )

Näissä talvisissa säissä tulee keskittettyä muihin asioihin kuten erilaisiin harjoitteisiin. Pääsimme pitkästä aikaan harjoittelemaan rallytokoa. Nyt harjoitteluun tuli iso muutos sillä käytin ensimmäistä kertaa niissä kuulokoiran liivejä. Tämä muutos sen vuoksi, että kuulokoirilla on lupa kilpailla niiden kanssa. Harjoitukset menivät suhteellisen hyvin siihen nähden että kyseessä oli uusi ympäristö, mutta tärkeintä oli että sain liiveistä kiintopisteen itselleni. Se auttoi pitämään itseni paremmin tasapainossa joka taas heijastuu Midaksen tekemiseen. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua eteenpäin.
Valitettavasti harjoituksista ei ole laitettavaksi kuvaa tähän.

During this wintery weather I tend to focus on other things like different sort of training; we've got a change to train rally-toko. Now was a big change to it for we got to use, for the first time, the hearing-dog-vest at the same time. For now hearing-aid-dogs can now compete with them. The training went relatively well, for that it was a new environment. Midas helped me keep my balance and that reflects off from Midas. It's good to continue training from here. Unfortunately I don't have a picture of training to place here.


Turun linna vuoden vaihteessa ( The Castle of Turku. )

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Harjoittelua ja lisää harjoittelua / Training and training

Välillä sitä miettii onko vika kouluttajassa vai Midaksen kyvyssä sulkea korvat tietyissä tilanteissa. Totuus on löytynyt tähän asti aina peilistä vaikka sitä ei haluaisi myöntää.Paljon ollaan harjoiteltu  erilaisia kaukokomentoja, välillä homma toimii niin kuin pitää. Midas reagoi käskyyn heti ja tekee mitä pitää ja toisinaan se tekee asian usean mutkan kautta. Nuo mutkan kautta tehtävät asiat ovat laittaneet miettimään mitä voisin tehdä toisin ja pitäisikö olla paremmat palkkiot tarjolla...

Kaukokomentoja ( Remote-commands )

Samalla ollaan yritetty harjoitella maassa makaamista erilaisilla alustoilla; vielä suurempaa läpimurtoa ei ole tullut asian suhteen. Palkkioina on ollut erilaisia super nameja, mutta maahan meno on silti erittäin vaikeaa Midakselle. Nyt se onnistuu osittain hiekalla muttei nurmikolla... ollaan harjoiteltu eri pituisessa heinikossa mutta työtä on vielä paljon edessä. Miettiessäni asiaa syy voisi olla yksinkertaisesti se, että nurmikolla on erilaisia ötököitä jotka purevat... Mene ja tiedä sitten; mietitään millä sen saisi toimimaan.

Kyllähän minä tälläisellä alustalla suostun maahan menemään ( Surely I lie down on here. )

Tämän lisäksi ollaan harjoiteltu rallytokon liikkeitä muutamassa erilaisessa ympäristössä. Näissä harjoituksissa tulevat omat rajoitteeni aina välillä vastaan. Yhtenä ongelmana on se kun joutuu tekemään pyörivää liikettä niin tasapainoni saattaa laittaa ottamaan ylimääräisiä askeleita. Midaksen havaittua ne se asettuu hieman eteeni tukipisteeksi ja talutushihnan lukko nousee. Tosin osallistuessamme jonain päivänä rallytoko-kilpailuun ja saadessamme radan tehtyä olemme voittaneet monta estettä matkalla, eikä ole väliä mitkä ovat meidän pisteet...

Suostun istumaan tälläisellä alustallakin... ( I even sit on a platform like this... )
Näissä kaikissa harjotuksissa tulee vahvistettua ihan peruskomentoja ja kontaktia. Kontakti on parantunut ja asioita harjoitellaankin häntä heiluen. Ja mikäli hihnan jommassa kummassa päässä on havaittavissa ettei ole hyvä päivä tehdä jotain asioita niin silloin ne siirretään odottamaan parempaa hetkeä.
Harjoitellaan myöhemmin... ( Training later... )
Lepo hetki... ( A moment of rest... )



Sometimes I wonder if the problem is with trainer or with Midas ability to close its ears in certain situations. So far the truth has been found in a mirror, though I wouldn't want to admit that. We have trained a lot of remote-commands and sometimes they work like a dream. Midas reacts to a command instantly and does what is wanted. Other times it doesn't do them as well as I would hope. Those times gets me to think what I could do differently and should I have better rewards to present...


At the same time we have trained laying on a different kinds of platforms; without any big breakthroughs. I have had all kinds of rewards, from super rewards to lesser rewards, but laying down is hard for Midas. Currently it can lie on sand partly but not on grass... we have tried different types of grass but there's a lot of work still ahead of us. I have figured that on grass there are bugs and ants that bite are the reason why Midas doesn't lie down... Who knows: we'll figure it out.


Along with the laying down training, we have trained for rally-toko. In these trainings my own limits come up time to time. one problem is that when Midas has to spin so my balance makes me take few extra steps. After Midas notices this it stops and comes forth of me to be a support for me. Though, for one day when we participate in rally-toko-competition and finishing the track, we have won many obstacles, no matter what our score is...

All of these trains strengthens our basic commands and contact. The contact has got better and things are trained with happiness. And if either of us is having a bad day we move our training for a better moment.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kontakti Midaksen kanssa / Contact with Midas

Midaksen kanssa aloitimme jokin aika sitten rallytokon, jonka tarkoituksena on parantaa meidän välistä kontaktia. Samalla se on yksi tapa sille rentoutua ja laji sopii minun tasapainolle vaikka kieltämättä pienikin pyöräytys saa suunnan sekaisin.

Kontakti on parantanut selkeästi monessa paikassa, ei ainostaan harjoituksissa. Tuosta on suoraan apua kaikkialle, koska en anna kaikkia komentoja sanallisesti vaan käsimerkein. Näin on helpompaa ohjeistaa koiraa ihmisten keskellä ja muuallakin. Samalla Midas tietää mitä sen odotetaan tekevän...






Rally-tokossa haasteena on erilaisilla alustoilla istuminen taikka makaaminen, rally-tokossahan kuulokoira-koulutuksesta tuttua alustaa ei voi käyttää. Töissä ollessa alusta on isossa roolissa silloin kun Midaksen pitää odotella asioita.

Toinen yllättävä ongelma on tullut vastaan harrastuksen myötä, Midas on opetettu töissä kävelemään pikkaisen edessä ja hihna hieman kireällä. Näin saan siitä tukipisteen itselleni, nyt se on alkanut kävelemään sivulla hihna löysällä. Näin menetän sen tuoman tukipisteen, mutta toisaalta tiedän ihan tarkkaan missä kohtaa se kulkee.

Tosin tilanne ei ole aina noin ruusuinen, välillä tulee mukavia hajua jotka vievät Midasta eri suuntaa kuin mihin minä olen menossa. Yleisesti ottaen on kuitenkin kontakti minuun ja asioihin reagointi nopeutunut, tosin ainakin tähän astikin on aina nopeasti ilmaissut asiat joihin minun pitää reagoida.






We started rallytoko with Midas sometime ago, that is suppose to strengthen the contact between us. At the same time it is a way to relax and a sport that fit to my balance, though, a little spin gets my direction messed.

The contact has improved in many place, not just while training. The sport is direct help to everything, because I don't give every command with verbally but with my hands. It's easier to inform the dog among the people and elsewhere. At the same time Midas knows what is wanted...

In rally-toko has different kinds of challenges of sitting or laying, in rally-toko you can't use familiar cover from hearing-dog training. At work the cover is in a big part when Midas has to wait.

Second surprising problem has come up in the hobby, while at work Midas has been trained to walk a little front and the leash slightly tense. This way I can get a abutment to myself, now it has started to walk by my side the leash loose. This way I lose my abutment but know exactly where it walks.

Though the situation isn't alway so good, sometimes comes smells that takes Midas to different direction that I am going. Generally the contact to me and reaction to things has quicken, though so far Midas has reacted quickly to things that I need to notice.

Translator by RH

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Harrastuksen aloittaminen / Starting a hobby

Pitkän ajan suunnitelma muuttui tänään todeksi, aloitettiin uudestaan rallytokon harjoittelu. Hieman mietitytti kuinka Midas suostuu istumaan hiekkakentällä... Yllättävän hyvin istui hiekkaan vaikka hieman omalla tyylillään eli näyttää istuvan mutta takapuoli ei osu maahan.

Midaksen esimerkki AHT:n istumisesta
Exampel of Midas of AHT sitting 

Tämä oli ensimmäinen kerta kun oltiin useamman koiran kanssa harjoittelemassa ja alku oli Midakselta hieman säätämistä. Pienen ajan päästä asettui rauhalliseksi ja keskittyi enimmäkseen tekemiseen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui hihnan toinen pää, joka ei osaa puhua tarpeeksi Midakselle. Hihnan molemmille päillä on vielä paljon oppimista ja harjoittelua edessä. Kun oppisin puhumaan niin Midaksen kontakti nousee heti minuun, toisaalta olemme tehneet paljon asioita sanattomalla viestinnällä. Midas lukee minua ja minä sitä, se merkkaa fyysisellä kosketuksella äänet.

Tämä on loistavaa vastapainoa meille molemmille, tapaamme muita koirakoita. Saamme työn lisäksi muuta harjoiteltavaa ja vahvistettua meidän välistä kommunikaatiota, jota tarvitaan arjen haasteiden kanssa. Samalla sitä tulee jumpattua omaa kuntoa vaikkei kyseesssä ole mikään vauhtilaji.

Harjoitusten jälkeen olisi pitänyt toimia vähän aikaa valokuvamallina, mutta kuvista tuli tälläisiä...

Eipä oikein kiinnosta
Doesn't really care  
Lopulta Midas totesi että tämä taitaa olla tässä tämä kuvaaminen...

Nyt lepäämään
Time to go to rest

Starting a hobby

After a long time the plan came in reality: we started practice rally again. It made me think how well Midas agree to sit on the sandyard... surprisingly well, though, using its own style.

This was a first time where we were practicing with more than one dog and the start were a little adjusting for Midas. After a while it relaxed and focused more on doing. The biggest problem were the other end of the leash, who doesn't talk enough to Midas. For the both ends of the leash have a lot of learning and practicing ahead of them.When I would learn to talk to Midas so its contact raises immediately, though, we have lot of things only by speechless communication. Midas reads me and I read it, it marks the sounds with fysical contact.

This is great counterbalance to both of us, we meet other dogs and owners. Beside the work we get something else to practice and strengthen communication between us that is needed in day-to-day life. At the same time my own condition strengthes even thought it's not a speedy sport.

After the practice was supposed to be a model for a time, but the pictures becomed like this...

In the end Midas thought that this was enough shooting...



Translator by RH


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...