Vuoden 2017 alkaminen / Start of year 2017

Vuosi vaihtui uudeksi ja siinä välissä vietettiin monen koiran kauhun hetkiä. Olimme Midaksen kanssa kylässä Turussa ottamassa uutta vuotta vastaan. Kävimme ilta lenkillä Turun linnan läheisyydessä, jossa paukkui jonkin verran. Eipä nuo raketit taikka muutkaan tuntuneet kiinnostavan sitä, enemmän mietitytti junaradan puomin sulkeutuminen ja siitä lähtevä ääni. Pitäisikö se merkata vai ei... Merkkasi sen ja jatkoi tekemisiään

The year changed into a new and New Year's Eve included many frights for Midas. We were in Turku, receiving the new year. We had a walk near the castle of Turku, where there was fireworks. The fireworks didn't seemed to interest him, more the railway and and the gate and the sound the gate made; should he mark it or not - he did and moved on.

Ulkoilemassa Turun linnan luonna ( Outing near the Castle of Turku. )

Etelä-Suomeen on vihdoinkin tullut valkoinen lumi peite sekä pakkanen. Näistä moni iloitsee enemmän taikka vähemmän. Elämässä on monia asioita joihin voi suhtautua monella tapaa esim negatiivisesti taikka positiivisesti. Itselläni yksi tälläinen asia on talven lumi, ennen pidin siitä ja nykyään se luo valkoisen vankilan minulle. Lumen tullessa tasapainoni joka perustuu pääosin näkemiseen menee sekaisin ja vaikeuttaa liikkumista. Tämä tuo esiin muutokset elämässäni sairauteni kanssa, voin päättää onko tuo lumi oikeasti valkoinen vankila vai haaste jonka otan vastaan.

Snow and cold has finally arrived to Southern Finland. There's a lot of things that can be taken positively or negatively. For me one of these is snow; used to like it and now it creates a white prison for me. When the snow arrives, my balance - that is mostly based on seeing - goes nuts and hinders my movement. This brings up the changes in my life with my illness; I can decide if snow is my snowy prison or a challenge I can take on.

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että vierelläni kulkee Midas, jota voin hyödyntää kiintopisteenä. Tosin tämä asiakaan ei ole aina päivän selvä juttu, jos tietä ei ole aurattuna niin minä kuljen edessä ja Midas seuraa jälkiäni. Mikäli tie on aurattu seuraan Midasta, tilanteen muuttaa ainoastaan kaksi asiaa: hyvät hajut, joiden vuoksi voi kahlata syvemmässäkin lumessa tai kylmä pakkanen tuulen kanssa.

I'm, in a way, happy of my state for Midas is by my side who I can use as a support point. Though this isn't always clear as day; if the street isn't ploughed I will lead and Midas'll follow me footsteps. And if the road is ploughed, I'll follow Midas. The only things that can change the situation are: good smells that are worth of wade into deeper snow or with a cold wind.

Mikä ihmeen ääni tuolta tulee ( What sound comes there ? )

Pitihän se vähän kokeilla onko räjähtävä nalle vai ei ( Of course it has to be checked this teddy bear. )

Näissä talvisissa säissä tulee keskittettyä muihin asioihin kuten erilaisiin harjoitteisiin. Pääsimme pitkästä aikaan harjoittelemaan rallytokoa. Nyt harjoitteluun tuli iso muutos sillä käytin ensimmäistä kertaa niissä kuulokoiran liivejä. Tämä muutos sen vuoksi, että kuulokoirilla on lupa kilpailla niiden kanssa. Harjoitukset menivät suhteellisen hyvin siihen nähden että kyseessä oli uusi ympäristö, mutta tärkeintä oli että sain liiveistä kiintopisteen itselleni. Se auttoi pitämään itseni paremmin tasapainossa joka taas heijastuu Midaksen tekemiseen. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua eteenpäin.
Valitettavasti harjoituksista ei ole laitettavaksi kuvaa tähän.

During this wintery weather I tend to focus on other things like different sort of training; we've got a change to train rally-toko. Now was a big change to it for we got to use, for the first time, the hearing-dog-vest at the same time. For now hearing-aid-dogs can now compete with them. The training went relatively well, for that it was a new environment. Midas helped me keep my balance and that reflects off from Midas. It's good to continue training from here. Unfortunately I don't have a picture of training to place here.

Turun linna vuoden vaihteessa ( The Castle of Turku. )

Arjen kiertokulkua / Circulation of every-day-life

Viime aikoina korvani ovat eläneet omaa elämäänsä aika vilkkaasti ja sen vuoksi on tullut lepäiltyä paljon. Ulkoilureissuilla on ollut mukavampi kävellä ilman ääniä ihan omissa ajatuksissaan. Tästä taas on seurannut se etten huomaa läheskään kaikkea mitä pitäisi.

Midas on tehnyt ulkoilusta mahdollista ja välillä olemme tehneet kävelylenkitkin liivien kanssa. Kuulokoiran liivit antavat tietyn rauhan Midakselle, ne eivät kuitenkaan estä sitä toimittamasta omia asioitaan. Liivit päällään Midas kertoo enemmän ympäristön tapahtumista ja kyselee lupaa tehdä asioita, toisin kuin ollessaan ilman liivejä. Samalla se keskittyy olemaan ohjaamassa minun liikkumistani, mutta kuitenkin niin että minä päätän suunnan eikä se. Muuten saatettaisiin joutua suhteellisen pitkälle lenkille, jossa saattaisi taluttajan kunto loppua.

Edessä antamassa tukipisteen / on front to give abutment

Pitäähän sitä tarkistaa kuka täällä on liikkunut ( I need to check who has walked here. )

On hienoa huomata miten ikä ja kokemus ovat rauhoittaneet sitä sen ollessa liivien kanssa liikkeellä. Tosin tiettyjen asioiden kanssa täytyy vielä tehdä harjoituksia, edistytään kuitenkin mukavasti. Äänien osalta ollaan opeteltu yksi uusi ääni lisää, kännykän herätyskello. En enää itse herää kännykän herätykseen, eikä Midas reagoinut siihen mitenkään. Tämän vuoksi opeteltiin se ääni, mikäli ollaan jossain reissussa.

Odottaminen alkaa sujua aina välillä ( Waiting starts to go well, sometimes. )

Reissuilla on tullut katseltua taas maailmaa ihan uusin silmin ja Midaksen uteliaisuus on tuonut silmien eteen paljon sellaista mitä ei aina huomaa. Tietyllä tavalla sitä on odottanut koiran kasvamista aikuisuuteen ja silti toivoen sen säilyttävän tietyn leikkisyytensä.

Aina jaksaa katsella ja ihmetellä asioita (Sammakko jatkoi matkaansa ja me omaamme) ( Never gets tired of looking and wondering things ' The frog continued its own way and we our own.' )

Lately my ears have been living their own life, so I have been resting a lot. At a jog it's much nicer to walk without sounds, in own thoughts. Therefor I don't notice as much as I should.


Midas has done jogging possible and sometimes we have made our jogs with the hearing-dog-vest on. The vest gives peace to Midas, the vest doesn't block it from doing its own things. With the vest on Midas tells more of the surroundings and asks permission to do things, which it doesn't do without the vest. At the same time it concentrating to leading my way, still I decide the route, not Midas. Otherwise we could end up on a jog where my condition gives in.


It's wonderful to see how age and experience has calmed Midas when it moves the vest on. Though with somethings we have to train more, still we have advanced nicely.We have learned a new sound, phone's alarm clock. I don't anymore wake up to alarm clock, and Midas didn't react anyways to it. Therefor we learned this sound, in case we are on a trip.

On trips I have watched the world with different eyes and curiosity of Midas has brought to my eyes things that you don't always notice. In someway I have waited for Midas to grow up, hoping it still has its friskiness.

Kuulokoira liivit / A hearing-dog vest

En osaa sanoin kuvata tunnetta, jonka koin kun laitoin Midakselle nyt ensimmäistä kertaa päälle kuulokoiran liivit. Tähän hetkeen kulminoituu monta asiaa ja hetkeä. Nyt saamme kulkea missä vain Midaksen kanssa. Tavallaan avautuu uusi maailma eteeni ja antaa lisää mahdollisuuksia toimia itsenäisemmin.

Toisaalta tämä avaa myös uuden maailman Midakselle, koska pääsee uusiin ympäristöihin ja hajuihin. Vaikka koira on valmis niin ei harjoittelu lopu koskaan ympäristöjen suhteen taikka äänien ylläpitämiseen. Lisää ääniä opetellaan aina kun huomaan tarpeen jollekin uudelle äänilähteelle.

Siitä miten paljon koira on auttanut tähän mennessä jo arkelämän haasteissa ei voi aina ymmärtää ja nyt kun ovi aukeaa vieläkin isomalla nousee sen merkitys vieläkin suuremmaksi arjessa. Monta uutta ovea odottaa meitä molempia ja uskon meidän välisen suhteen syvenevän entisestään.

Palkkio keskustelu menossa...


I can't describe the feeling, that I felt when I first put the hearing-dog vest on to Midas. To this moment many things and moments comes together. Now we can go everywhere with Midas. Somehow a new world has opened front of me and it gives more changes to be more independent.

Otherhand this opens a new world to Midas, because it can go to new environments and smells. Even if Midas is ready, training isn't over ever with environments or sounds. More sounds is practiced every time its necessary to some new source of sound.

That how much Midas has helped to this point and every-day challenges cannot be always understand and now when the door is open that gives a bigger meaning in every-day life. Many new doors awaits both of us and I believe the relationship between gets deeper.