Arjen kiertokulkua / Circulation of every-day-life

Viime aikoina korvani ovat eläneet omaa elämäänsä aika vilkkaasti ja sen vuoksi on tullut lepäiltyä paljon. Ulkoilureissuilla on ollut mukavampi kävellä ilman ääniä ihan omissa ajatuksissaan. Tästä taas on seurannut se etten huomaa läheskään kaikkea mitä pitäisi.

Midas on tehnyt ulkoilusta mahdollista ja välillä olemme tehneet kävelylenkitkin liivien kanssa. Kuulokoiran liivit antavat tietyn rauhan Midakselle, ne eivät kuitenkaan estä sitä toimittamasta omia asioitaan. Liivit päällään Midas kertoo enemmän ympäristön tapahtumista ja kyselee lupaa tehdä asioita, toisin kuin ollessaan ilman liivejä. Samalla se keskittyy olemaan ohjaamassa minun liikkumistani, mutta kuitenkin niin että minä päätän suunnan eikä se. Muuten saatettaisiin joutua suhteellisen pitkälle lenkille, jossa saattaisi taluttajan kunto loppua.

Edessä antamassa tukipisteen / on front to give abutment

Pitäähän sitä tarkistaa kuka täällä on liikkunut ( I need to check who has walked here. )

On hienoa huomata miten ikä ja kokemus ovat rauhoittaneet sitä sen ollessa liivien kanssa liikkeellä. Tosin tiettyjen asioiden kanssa täytyy vielä tehdä harjoituksia, edistytään kuitenkin mukavasti. Äänien osalta ollaan opeteltu yksi uusi ääni lisää, kännykän herätyskello. En enää itse herää kännykän herätykseen, eikä Midas reagoinut siihen mitenkään. Tämän vuoksi opeteltiin se ääni, mikäli ollaan jossain reissussa.

Odottaminen alkaa sujua aina välillä ( Waiting starts to go well, sometimes. )

Reissuilla on tullut katseltua taas maailmaa ihan uusin silmin ja Midaksen uteliaisuus on tuonut silmien eteen paljon sellaista mitä ei aina huomaa. Tietyllä tavalla sitä on odottanut koiran kasvamista aikuisuuteen ja silti toivoen sen säilyttävän tietyn leikkisyytensä.

Aina jaksaa katsella ja ihmetellä asioita (Sammakko jatkoi matkaansa ja me omaamme) ( Never gets tired of looking and wondering things ' The frog continued its own way and we our own.' )

Lately my ears have been living their own life, so I have been resting a lot. At a jog it's much nicer to walk without sounds, in own thoughts. Therefor I don't notice as much as I should.


Midas has done jogging possible and sometimes we have made our jogs with the hearing-dog-vest on. The vest gives peace to Midas, the vest doesn't block it from doing its own things. With the vest on Midas tells more of the surroundings and asks permission to do things, which it doesn't do without the vest. At the same time it concentrating to leading my way, still I decide the route, not Midas. Otherwise we could end up on a jog where my condition gives in.


It's wonderful to see how age and experience has calmed Midas when it moves the vest on. Though with somethings we have to train more, still we have advanced nicely.We have learned a new sound, phone's alarm clock. I don't anymore wake up to alarm clock, and Midas didn't react anyways to it. Therefor we learned this sound, in case we are on a trip.

On trips I have watched the world with different eyes and curiosity of Midas has brought to my eyes things that you don't always notice. In someway I have waited for Midas to grow up, hoping it still has its friskiness.