Arjen rytmin muutos / The change of the daily rhythm

Jäin miettimään omaa liikkumistani ennen ja jälkeen Midasta, siinä on huima ero. Nykyään pääsen ulos helpommin ja voin liikkua rauhallisemmalla mielellä. Samalla voin käydä välillä erilaisissa paikoissa ja kokea eri asioita Midaksen kanssa. Menierikoille ulko-ovi saattaa olla haasteellinen aina välillä, koska huimaa ja tasapaino on mitä on. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joutuu käyttämään monin verroin normaalia enemmän energiaa pelkästään pystyssä pysymiseen, puhumattakaan muista asioista.

The change before and after Midas came along is astonishing; now I can go outside much easier and move with calmer mind. At the same time we can visit different places and experience together, Midas and I. To a meniere-patient the front door can be challenging at times, because of the dizziness and their balance isn't that great. Meaning that they have to use more energy to just staying on their own feet, not to mention other things.

Minne päin mennään? ( Where are we ? )

Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että Midaksen kanssa tulee tehtyä asioita, joita muuten tekisin itsekseni jumppaamalla. Nuo jumpat auttavat selviämään arjesta mutta vaativat myös oman osansa; suuri unen tarve. Tämän vuoksi Midaksen ja minun päivärytmi noudattaa tiettyä kaavaa päivästä toiseen. Rutiinit tuovat helpotusta elämään, toisaalta ne tekevät siitä välillä puuduttavaa koska päivässä ei periaatteessa ole mitään yllättävää.

In a way, I'm in a happy-place; for we do things which I'd otherwise I'd do myself with effort. The effort helps me to get through the every-day-life, but it takes a toll: a huge need of sleep. Because of this we've a certain rhythm to our daily life, Midas and I. The routine brings easement to life, but makes it a bit numb because the day doesn't bring anything surprising.

Mennäänkö eteenpäin? ( Shall we go forward ? )

Tuon huomattuani olen muuttanut meidän päivittäistä rutiinia toisenlaiseksi, jotta olisi pieni mahdollisuus tehdä erilaisia asioita arjessa ennenkuin väsymys iskee. Muutos on vasta alussa ja sen vaikutukset tuntuvat jo monessa mielessä. Tapaamme aamulenkillä eri ihmisiä, voimme käydä jossain uusissa paikoissa sekä lepäämme samaan aikaan. Meniere ei ole ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun, sen se kertoo korvien tinnitusella, tasapainon heittelyllä ja huimauksella.

After noticing that, I've changed our routine a bit so we could a have a small chance to do different things before tiredness kicks in. The change's just started but the effects are showing already. During morning outings we meet people, we visit new places and rest at the same time. Meniere isn't completely satisfied with the solution; the tinnitus in my ears, changes of balance and dizziness is the way how its telling.

Täällä näkyy jotain ( I can see something. )

Helpompaa olisi luopua yrityksestä muuttaa arjen rytmiä ja muuttaa rytmi entiselleen, mutta se ei kuulu tapoihini. Jatkamme muutoksen kanssa vaikka se merkitsisikin lisää meniere kohtauksia. Astumme ovesta ulos ja katsomme mitä maailma tarjoaa meille tänään.

It'd be easier to give up on changing the rhythm and go back to the former but that isn't me; we'll continue with the change even if it means more meniere-fits. We will step out of the door and see what the world has to offers us today.

Uusia hajuja ja ääniä ( New smells and sounds. )

Tästä muutoksesta tuli ajatus käydä erilaisissa paikoissa, ensimmäiseksi päätin käydä Midaksen kanssa Sea Lifessa katsomassa kaloja. Hieman mietitytti miten siellä suhtaudutaan kuulokoiraan, mutta kukaan ei noteerannut sitä mitenkään, mikä oli erittäin positiivista. Samana päivänä siellä oli paljon lapsi perheitä, jonka vuoksi Midaskin sai hyvää häiriö harjoittelua. Lapset jättivät Midaksen rauhaan mutta Midas olisi ollut kiinnostunut heistä.

The change spawned a though of visiting new places: we decided to visit Sea Life. At first I pondered how they'd take a hearing-dog but no one pay attention to him. That was a positive surprise. During the same day, there was a lot families, Midas got a great disturbance training. The children left Midas in peace though Midas wanted to say hello to them.

Mitä nuo ovat? ( What are those ? )

Astuessamme merimaailmaan en tiennyt mitä odottaa Midakselta, koska paikka oli täysin uusi sille äänien ja hajujen osalta. Aika nopeasti selvisi Midaksen uteliaisuus ja rohkeus liikkua erilaisissa ympäristöissä, myös siellä. Muutaman kerran Midas oli kiinnostunut kaloista mutta enemmän sitä kiinnostivat ihmiset sekä akvaarioiden koristeet. Tosin kerran piti kokeilla jospa saisi kaloista leikki kavereita.

As we step inside Sea Life, I didn't know what to expect from Midas, for the place had completely new sounds and smells. It became clear that the curiosity and courage to move in different environments of Midas is great. Midas was more interested about people and the ornaments of aquariums, though few times he was interested about the fishes; one time tried to make new friends of them.

Voisiko niihin koskea? ( Can I touch them ? )

Itse koitin ottaa joitakin kuvia Midaksesta ja kaloista. Taas tuli oppia mitä pitäisi opetella valokuvaamisesta ja mitenkä Meniere suhtautuu kuvaamiseen ja tietokone on myrkkyä edelleenkin. Vaikka merimailma ei ole hirveän pitkä kävelymatka niin vesi ja kuvaaminen ei ole niitä parhaita yhdistelmiä. Paljon hyvää harjoittelua meille molemmille, sekä uutta nähtävää. Seuraava päivä menikin sitten keinuen, mutta tulipa mukava reissu tehtyä.

I tried to take pictures of Midas and fishes, instead I got a new reason to learn photography and how meniere affects taking a photo; the computer is still poison for me. Though Sea Life isn't that long to walk through, the water and taking pictures aren't the best combination. A lot of training for both of us and something new to see. The next day went by swaying, but it was worth it.

Näkisinpä mitä tuolla tapahtuu ( Wish I could see what's going on in there. )

Pakollinen kalakuva ( A necessary picture of fish. )

Meduusa ( A Jellyfish. )

Väsynyt työläinen ( A tired worker. )

Talven näkyminen arjesa / The effects of winter in every-day-life

Monesta asiasta huomaan talven vaikuttaneen Midakseen sekä minuun, emme ole liikkuneet  vilkkaissa paikoissa. Midaksen kanssa on mukava liikkua siinä mielessä, että se innoissaan menemässä minne vain sisään. Tässä tulee esille kolikon toinen puoli eli miten saada ohjattua tuo innokkuus niin että pysyy työroolissa. Harjoitteluna onkin ollut usean oven ohi kävelyä. Näin se ei tiedä mistä ovesta ollaan menossa, jokaisesta kontaktista tulee naksaisu sekä palkkio. Ihmisistä se ei ole niin paljon kiinnostunut, mutta samanlaisen metodin  mukaan ollaan harjoiteltu ihmisten ohittamista. Tässä harjoituksen vaikeutena on missä kohtaa haluan Midaksen kulkevan minuun nähden, sivussa vaiko edessä.

In many things I've noticed the effects of winter on Midas and myself for we haven't been as busy places as usually. It's nice to move with Midas in a way that he's excited to go anywhere that's inside. Here's the other side of the coin: how to keep the movement controlled so he could stay in his work-role. We've often practiced passing the door. This way he doesn't know what door is the one we're going through. Every contact comes with a click and a reward. Midas isn't interested about people, but we have still used same method to practice passing them by. The challenge of this is where I want to Midas to walk considering me: by my side or front of me.

Ollessaan työroolissaan olenkin pyrkinyt suuntaamaan tuota Midaksen innokkuutta rauhassa olemiseen, se on ollut haasteellista harjoittelua sosiaalisen ja vilkkaan koiran kanssa. Nykyään Midas asettuu hyvin omalle paikalle ja viihtyy siinä kunhan näkee mitä  tapahtuu. Pikku hiljaa harjoittelua on siirretty tylsempiin paikkoihin, joissa ei ole niin paljoa seurattavaa. Tästä seuraa pientä  protestia Midakselta piippauksena, jonka olen kanavoinut tietyn komento sanan alle. Työroolin loppuessa palkinnoksi on alkanut vakiintua leikkiminen, jossa se saa purkaa  energiaansa. Monesti palkkiona on lelu jonka saa vain tuolloin käyttöönsä, ensin sen kanssa leikitään ja sitten Midas kantaa sitä useasti suussaan pitkänkin matkan.

In his work-role I've strived to steer the excitement Midas has to being still in peace; it is a challenge with a social and perky dog. Now Midas settles to his place nicely and enjoys it if he can see what's happening. Little by little we've moved to more boring places where's there isn't as much to follow. Midas often protest this by whining a bit which I have channeled under a certain word. When the working time is over, a toy is usual reward. At first we play with the toy and then he often carries it in his mouth longer distances.

Tässä huomaan hyvin, että kaikkia hyviä asioita tulee vieläkin harjoitella ja vahvistaa vaikka kyseessä onkin valmis koira. Asiat tuppaavat unohtumaan minulta ja Midakselta; sen vuoksi teemme töitä yhdessä, jotta tiedämme kumpikin toistemme liikkeet tietyissä tilanteissa.

Here it can be noticed well that all good things needs to be trained and strengthen even though Midas is graduated. Things happen to be forgot in mine and Midas' mind; that's why we work together so we both know each others movements.

Huomaan, ettäö tekemistä pitäisikin olla paljon enemmän päivittäin sen kanssa, Midasta pitäisi haastaa fyysisesti ja henkisesti. Fyysisesti Midas ei kovinkaan helposti väsy, joten olemmekin tehneet erilaisia rallytoko-liikkeiden harjoituksia ja ruuan etsintään kotona. Nuo jälkimmäiset laittavat Midaksen miettimään asioita sekä käyttämään hajuaistiaan.

I've noticed that there needs to be more with him daily, Midas needs to be challenged physically and mentally. Physically Midas doesn't get tired so we've been doing rally-toko exercises and hide & seek - food edition. The latter gives him a chance to use his brain and sense of smell.

Aina ei kuitenkaan olla liikkeellä työmuodossa, jolloin Midakselle sallitaan tiettyjä vapauksia. Esimerkiksi Midas saa tervehtiä ihmisiä, tervehtii hyvin ystävällisesti; pyrkii nopeasti syliin antamaan pusuja. Syntymäpäivän kunniaksi pääsi eläinkauppaan ilman työliivejä. Eläinkaupassa kaikki muut osastot ovat menneet hyvin paitsi leluosasto, nyt kun ei tullutkaan komentoa viereen meinasi lähteä nahoistaan koko koira.

We've not always working; then Midas has some liberties. Midas is allowed to greet people; does it very friendly, trying to climb on a lap. At his birthday he got in pet store without his work-vest. There he got almost too excited of the toy section for he didn't almost listen my commands.

Löydettyämme lelun ja laittaessani sen kyytiin meno rauhoittui huomattavasti. Päädyimme vaateosastolle katselemaan ja lopulta kokeilemaan Back in Trackin vaatetta. Midas ei yleensä osu mihinkään valmis mittaan ja nytkin jouduttiin kokeilemaan useampaan kertaa samoja kokoja ja lopulta päädyttiin kokoon 37. Se ei aivan kokonaan peitä takajalkoja, mutta suojaa pakarat sekä yläreiden lihaksiston. Ilmeestä ei ole kuvaa mutta se kertoi "jos olisin tämän tiennyt, en olisi tullut mukaan". Lopulta jäi mukaan yksi verkkoloimi, kokeilen toimisiko se rallytokon harjoitusten jälkeen tai kotona lenkkien jälkeen.

After we've found a toy, Midas calmed down noticeably. We ended up at the clothing section and tried Back in Track garment. Midas doesn't usually hit any default size so we had to try more than once same size. Finally we ended up on to size 37. It doesn't quite cover hind legs. I don't have a picture of his face but it told " If I've known this I wouldn't have come. " Afterwards we took a net-garment-thingy that I'll try after rally-toko exercises or home.

Harjoittelu loimen sietämiseksi on aloitettu, tosin aluksi Midas vain makaa sen kanssa. On sen näköinen, että eikö tämä voisi jo ottaa pois. Nyt suostuu jo kävelemään ja lepäämään loimi päällään. Saa nähdä ymmärtääkö Midas mitä ajetaan takaa vai ei, aika näyttää sen.

The training of the garment-thingy has been started, though at first he lies it on. He looks couldn't it be just taken off. Now he walks with it and rests with it. We'll see does Midas understand why it is used or nor; time will show.

Midas 3-vuotias / Midas 3 years old

Tänään juhlitaan Midaksen 3-vuotis juhlia. Noihin kolmeen vuoteen mahtuu paljon oppimista meille molemmille, aina ei ole ollut tiedossa kumpi on opettajan roolissa. Paljon tärkeämpää on kuinka yhteistyömme ja elomme ovat helpottuneet noiden vuosien aikana. Matkalle on mahtunut monenlaista haastetta sekä onnistumisen riemuja, on kyllä totta, että terrierin omistajalla täytyy löytyä huumorintajua. Välillä on ollut tilanteita joissa tuota huumorintajua on tarvittu hieman enemmän ja toisinaan taas hieman enemmän kärsivällisyyttä.

Today we celebrate Midas' third birthday. The past three years contains a lot of learning. Always it hasn't been clear who's the teacher. A lot more important is how our collaboration and living has eased. Theres' been many struggles and successes. It is true that an owner of a terrier needs to have sense of humor. At times the sense of humor is more needed and others patience is needed.

Midaksen ensi askeleista oli tiedossa päämäärä johon pyritään, vaikkei ollut tietoa onko se mahdollista saavuttaa. Tuon päämäärä asetti tietyt askelmerkit joiden mukaan on kuljettu. Se asettaa edelleen askelten suunnan monessa asiassa. Tiettyjä asioita vahvistetaan ja toisia harjoitellaan, nämä asiat muuttavat tarpeiden mukaan. Unelma sekä tavoite ovat antaneet meille mahdollisuuden lähteä tällä matkalle, kunhan vain luotamme itseemme jokaisena päivänä satoi taikka paistoi.

From Midas' first steps the goal has been clear even though it was a mystery if it was possible to achieve. The goal set certain marks which we've followed. The marks still sets the direction this day. Some of the things are strengthen and some are practiced; these things change if needed. The dream and the goal has given us a chance to go on to this adventure, as long as we trust ourselves each day.

Midaksella oli tiettyjä ominaisuuksia jo pentuna ja osa niistä on säilynyt näihin päiviin asti, epäilen niiden jatkuvan koko elämän ajan. Midaksen ykkös huvi on selvästikin silputa nenäliinoja tai vessapaperia, tähän asiaan se on perehtynyt oikein kunnolla. Se tietää mistä mitäkin kannattaa etsiä  ja viedä se tuhottavaksi. Tuo paperin varastaminen on alkanut muistuttaa välillä jopa taidetta; niin hyvin tuntuu löytävän silputtavaa.

Midas has had certain qualities since he was cub; some of them abide this day. The best fun for him is destroying tissues or toilet paper. Midas knows where he should look for them and then destroy. The paper stealing has started to remind art; so well he finds it.

Hyvänä kakkosena tulee tiettyjen sanojen tunnistaminen, otetaan esimerkiksi sana ulos. Midas on ovella kun on aurinkoinen ja lämmin sää, mikäli on jotain muuta se häviää jonnekin... Tällöin sitä saa hetken etsiä ennen ulos lähtöä. Kolmantena tulee nukkuminen; Midas rakastaa pehmeää ja lämmintä paikkaa, sellaisesta ei ole kovinkaaan kiire yhtään mihinkään. Sieltä noustaan tasan tekemään pakolliset kuulokoiran hommat, sitten äkkiä takaisin sinne.

The second most fun is recognizing certain words for instance word out. Midas is at the door when the weather is sunny and warm, if it isn't he's no where to be seen. The third is sleeping: Midas loves soft and warm place to lie on. When he's lying on it, he has no hurry to anywhere. He comes off it to do the necessary things and then goes back on it.

Vaikka näiden vuosien kuluessa aika tuntuu lentäneen siivillä, jokaiseen päivään kuuluu edelleenkin  tietty pentumainen leikkiminen. Tosin leikkimisen avulla myös opetellaan uutta taikka vahvistetaan keskinäistä sidettämme.

During these years time has flew by. Every day includes playing. The playing is also used as a way to teach something new or to strengthen our bond.

Näiden vuosien aikana olen saanut paljon oppia koiran kouluttamisesta, ennen kaikkea olen saanut oppia kuinka koira osaa vetää omistajaansa kuin pässiä narussa niin halutessaan. Onneksi en enää mene niin helposti lankaan kuin ennen. Samalla olemme oppineet kulkemaan erilaisissa paikoissa, jotka olisin muuten jättänyt väliin. Tuo kulkeminen on auttanut minua tasapainoni kanssa vaikka sen kanssa tulenkin jumppaamaan loppuikäni.

During these years I've got a lot practice on teaching a dog, above all I gotten to learn how a dog pulls his owner like a goat if he wants to. Fortunately I've learned to recognize it. At the same time we've learned to walk on different surroundings that I'd have passed otherwise. The moving has helped with my balance even though I'll going to struggle with it rest of my life.

Näihin vuosiin mahtuu paljon uusia tuttavuuksia, jotka rikastuttavat arkeamme. Heiltä olemme saanut neuvoa ja opastusta erilaisiin asioihin.

A lot of new friends has come too, who colors our every-day-life. I've received tips and guiding from them.

Kuulokoiran status ei muuta sitä asiaa, että Midas on ensimmäiseksi perheenjäsen sen jälkeen korvaamaton apu äänien ilmoittamisessa. Kaikista tärkein asia on kuitenkin se, että Midas on vieressä, sellaisena kuin on; välillä löytyy jompikumpi näistä Tri Jekyll tai Mr Hyde.

The status of a hearing-dog doesn't change the fact that Midas is a family member and indispensable help. The most important thing is that Midas is by my side, being himself. Sometimes he's one of these: Dr. Jekyll or Mr. Hyde.

Hiljalleen parantumista / Slowly recovering

Viime viikko oli erilainen Midaksen sairastaessa vatsatautia, jonka vuoksi kävin asioilla itsekseni. Monesti huomasin katseeni etsivän Midasta taikka käden tekevän jonkinlaisen ohjausliikkeen sille. Vaikka olenkin monesti sanonut, että se on tiettyjen asioiden jatke en ole kuitenkaan sisäistänyt kuinka tärkeä se on arjessani. Tämä näkyi liikkumisessa monella tasolla; kävelyn epävarmuutena sekä pienenä arkuutena liikkua erilaisissa ympäristöissä.

The last week was different, because a stomach flu Midas had. I ran errands that needed tending by myself. Often I found myself looking for Midas or noticed how my hand did some motion to guide him. Even though I've said many times, that he is an extension of many things, I hadn't domiciliated how important one. It shown on many levels for me: uncertain walking and a small shyness to move in different environments.

Vihdoinkin ulkona tarkistamassa hajuja ( Finally out, checking smells. )

Olen selvästikin huomaamattani stressannut tilanteesta jonkin verran vaikka tilanne ei ole ollut muutoin vakava, piti vain ehtiä ajoissa pihalle. Stressi on taas myrkkyä korvilleni jotka ottivatkin itseensä siitä. Yhtenä aamuna olimme varmaan erittäin mielenkiintoinen näky, kumpikin tulee puskasta sen näköisenä, että olipa vähän rankempi ilta takana. Eipä tuo haittaa mitä muut ajattelee...

I've been stressed out of the situation even though it isn't serious one. Stress is poison to my ears which took it to themselves. One morning we were probably an interesting sight during outing, both of us looking like we've had a rougher night behind us. It didn't matter what others thoguht of us...

Tarpeeksi hyvän hajun vuoksi voi mennä lumi hankeen ( Because of a good smell, I can go to the snowdrift. )

Lumi petti jalkojen alla ( Snowdrift fail underneath. )

Pikku hiljaa tauti on väistymässä ja ollaan päästy liikkumaaan ulkonakin muutenkin kuin "hätäasioiden" vuoksi. Varovasti ollaan aloiteltu pidentämään lenkkiä, jotta elimistö alkaisi palautua normaaliin tilaan. Ruokailu on edelleen diettiruokaa sekä lääkitys jatkuu edelleen, kohta puolin päästään aloittelemaan normi ruokaan paluuta. Se voi olla pieni haaste; tuo diettiruoka näyttää maistuvan erinomaisesti Midakselle.

Slowly, the illness is passing by and we've got to go out for other reasons than " urgent matters ". Carefully we've started to lengthen the outings so Midas' body can defrost. We're still feeding diet-food and are giving medicine. It can be a bit tiresome, going back to normal food; diet-food looks to taste well to Midas.

Äkkiä pois täältä ( Quickly away from here. )

Tänään ollessamme lenkillä näkyi jo parantumisen merkkejä, Midas meni hyvän hajun perässä hankeen. Tosin hetken kuluttua selvästikin katui päätöstään, kun lumi petti jalkojen alta, hyvin nopeasti pääsi sieltä pois. Oli sen näköinen että eikö tuota lunta saisi jotenkin pois täältä...

Today while we was outing, signs of recovery were clear. Midas went after a smell into snowdrift. Though seconds after Midas regret his decision as the snow failed underneath him. Midas looked like isn't there are a away to get rid of the snow...

Eikö tuota lunta saa mitenkään pois? ( Isn't there a way to get snow off ? )

Kotona voin laittaa sen aktivointi lelujen kimppuun jotta aivotkin saavat työtä. Tosin saa nähdä kestääkö aktivointilelu terrierin vai ei, ensimmäisen erän ainakin kesti. Yllättävän kauan Midas jaksoi kaivaa sieltä palkkiona olevaa lihaa. Nyt kunnon kohotessa on edessä myös äänien vahvistaminen, koska sairaus aikana tietyt äänet olivat poissa käytöstä.

At home, I gave him an activate toy so his brain could get some work. So far the activate toy has withstand his treatment. Midas had surprisingly much patient with it. Now that his condition is improving, it's time to strengthen some of the sounds, that were not used while Midas was sick.

Auttamassa tien yli ( Helping across the street. )

Nyt riittää jo virtaa aktivointileluun ( Enough energy for active toy. )

Vatsatauti / Stomach flu

Koiran tullessa taloon se ottaa yleensä paikkansa yhtenä perheenjäsenenä, riippumatta siitä millaiseksi sitä on suunniteltu kouluttaa. Se muuttaa arkeamme aina joillain tavalla ja liikuttaa jokaista omistajaa enemmän taikka vähemmän.

When a dog arrives to a household, he'll take a place as a family member regardless how it is planned to train him. He'll change our every-day-life in some way and moves every owner more or less.

Potilas ( Patient. )

Midas on minulle tiettyjen asioiden kertoja ja auttaa liikkumisessani paljon, se on välillä korvaamaton apu arjessani. Sen sairastuessa (vatsatauti) huomasin kuinka huoli siitä kasvoi aika suureksikin, sekä mietintä kuinka voisin sitä auttaa. Huomasin rooliemme vaihtuneen, minusta tuli sen vahtija ja huoltaja. Toisen asian jonka huomasin: lepäsimme paljon yhdessä tai olimme muuten toistemme näköpiirissä melkein koko ajan.

Midas tells me certain things and helps with my movement a lot; he is indispensable in my life. When he got sick ( stomach flu ) I noticed how my concern over him increased as I tried to think ways to help him. Our roles had changed; I was now the overseer and caretaker. Another thing I noticed was that we rested a lot together or were in other's view most of the time.

Kesän muistoja ( Memories of Summer. )

Tuohon toistemme läheisyyteen on varmaan selkeä syy, olemme toistemme seurassa melkeinpä 24 tuntia joka ikinen päivä. Aika on saanut välillemme syvemmän yhteyden sekä luottamuksen toisiimme. Liikkuessamme missä vain turvaamme toinen toisemme turvallisen liikkumisen. Olemme kumpikin omalla tavallamme riippuvaisia toisistamme.

There's a clear reason for the closeness. We are with each other almost 24 hours every day. Time has given us a stronger connection and strengthen trust between us. As we are moving, we make a safe path for both of us together. We both are in a way dependent of each other.

Onneksi Midas voi tätä kirjoittaessa jo paljon paremmin, on melkein oma itsensä taas.

Fortunately Midas can much better as I'm writing this, almost back to himself.

Kesän muistoja ( Memories of Summer. )

Kesän muistoja ( Memories of Summer. )

Talvinen tarina hetki / Wintry storytime

Talven tullessa iskee välillä sisällä tylsyys meille molemmille, joten mikäpä piristäisi paremmin kuin pieni tarinahetki. Ei muuta kuin rakentamaan mukavaa paikkaa molemmille johon voi istahtaa kertomaan tarinaa. Paikan valmistuttua ei muuta kuin sopiva valo ja aloittamaan kertomusta kauheasta luuvarkaasta...

When the winter arrives we both'll get bored at times so what would be better way to perk more than a small story time. Gotta build a cosy place for a both of us where we can sit down to tell a story. After building only a proper lighting and to start tell a story of a terrible bone-thief...

Sopiva paikka ( A cosy place. )

Valmiina tarinaan ( Ready for a story. )

Kauan sitten oli jättimäinen luu, niin iso, että siitä pystyi joka päivä syömään niin paljon kuin halusi. Eräänä päivä se katosi ja kaikki miettivät kukahan sen mahtoi varastaa... 

A long time ago there was a gigantic bone that was so large where you could eat from as much as you wished. One day it vanished and everyone started to ponder who might have stolen it...

Tässä kohtaa jaksettiin olla vielä keskittyneitä tarinaan kauheasta luuvarkaasta

At this point Midas listened at the story intensely.

Miten iso luu ( How big bone. )

Sitten alkoi kiertää hirmuinen huhu, että luu oltaisiin nähty läheisellä pihalla ja tästä innostuneena kaikki säntäsivät kaivamaan kuoppia ympäriinsä. Toiset kaivoivat enemmän kuoppia ja toiset tyytyivät katselemaan niiden kaivamista.

A rumor started to spread around that the bone has been seen in a yard nearby. Excited from this everyone sprung to the yard and started to dig holes. Some settled for watching as others dug.

Tässä kohtaa ilme kertoo hieman siitä, että voisin käydä kaivelemassa jos ulkona olisi lämmintä.

During this point the face tells how he could go dig a hole to our yard only if the weather'd be warmer.

Voisin käydä vähän tutkimassa paikkoja ( I could go snoop around a bit. )

Kun kuoppia oli tullut niin paljon, että ne alkoivat häiritä liikkumista tuli joku olento jota kutsutaan
Ihmiseksi. Se alkoi täyttää noita kovalla työllä kaivettuja kuoppia vaikka kuinka sitä yritettiin estää sekä kaivaa uusia kuoppia tilalle.

Holes started to bother walking for there was so many. A creature appeared that they called Human. Human started to fill these holes that has taken for them so long to dug; he didn't stop though some tried to dig new holes instead.

Mitä sitten tapahtuu ( What happens next ? )

Samalla kun tuo ihminen täytti kuoppia, kuului omituinen ääni sen suusta. Jonka jälkeen tuli lihaisan luun haju sekä outo ääni johon liittyi kylmää. Ihminen oli kai löytänyt sen luun ja laittoi sen kylmään laatikkoon....

Human made a strange sound, as he was filling the holes, that smelt like a meaty bone. After Human had gone, coldness surrounded them. Human must've found the bone and placed it into a cold box.

Mihin laatikkoon ( What box ? )

Tähän tarinamme loppuu tällä kertaa ja selviääkö se koskaan jää arvoitukseksi.

To here our story ends this time; will it ever finish will be a mystery.

Mitenkä tarina jatkuu ( Wonder how the story continues. )

Vuoden 2017 alkaminen / Start of year 2017

Vuosi vaihtui uudeksi ja siinä välissä vietettiin monen koiran kauhun hetkiä. Olimme Midaksen kanssa kylässä Turussa ottamassa uutta vuotta vastaan. Kävimme ilta lenkillä Turun linnan läheisyydessä, jossa paukkui jonkin verran. Eipä nuo raketit taikka muutkaan tuntuneet kiinnostavan sitä, enemmän mietitytti junaradan puomin sulkeutuminen ja siitä lähtevä ääni. Pitäisikö se merkata vai ei... Merkkasi sen ja jatkoi tekemisiään

The year changed into a new and New Year's Eve included many frights for Midas. We were in Turku, receiving the new year. We had a walk near the castle of Turku, where there was fireworks. The fireworks didn't seemed to interest him, more the railway and and the gate and the sound the gate made; should he mark it or not - he did and moved on.

Ulkoilemassa Turun linnan luonna ( Outing near the Castle of Turku. )

Etelä-Suomeen on vihdoinkin tullut valkoinen lumi peite sekä pakkanen. Näistä moni iloitsee enemmän taikka vähemmän. Elämässä on monia asioita joihin voi suhtautua monella tapaa esim negatiivisesti taikka positiivisesti. Itselläni yksi tälläinen asia on talven lumi, ennen pidin siitä ja nykyään se luo valkoisen vankilan minulle. Lumen tullessa tasapainoni joka perustuu pääosin näkemiseen menee sekaisin ja vaikeuttaa liikkumista. Tämä tuo esiin muutokset elämässäni sairauteni kanssa, voin päättää onko tuo lumi oikeasti valkoinen vankila vai haaste jonka otan vastaan.

Snow and cold has finally arrived to Southern Finland. There's a lot of things that can be taken positively or negatively. For me one of these is snow; used to like it and now it creates a white prison for me. When the snow arrives, my balance - that is mostly based on seeing - goes nuts and hinders my movement. This brings up the changes in my life with my illness; I can decide if snow is my snowy prison or a challenge I can take on.

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että vierelläni kulkee Midas, jota voin hyödyntää kiintopisteenä. Tosin tämä asiakaan ei ole aina päivän selvä juttu, jos tietä ei ole aurattuna niin minä kuljen edessä ja Midas seuraa jälkiäni. Mikäli tie on aurattu seuraan Midasta, tilanteen muuttaa ainoastaan kaksi asiaa: hyvät hajut, joiden vuoksi voi kahlata syvemmässäkin lumessa tai kylmä pakkanen tuulen kanssa.

I'm, in a way, happy of my state for Midas is by my side who I can use as a support point. Though this isn't always clear as day; if the street isn't ploughed I will lead and Midas'll follow me footsteps. And if the road is ploughed, I'll follow Midas. The only things that can change the situation are: good smells that are worth of wade into deeper snow or with a cold wind.

Mikä ihmeen ääni tuolta tulee ( What sound comes there ? )

Pitihän se vähän kokeilla onko räjähtävä nalle vai ei ( Of course it has to be checked this teddy bear. )

Näissä talvisissa säissä tulee keskittettyä muihin asioihin kuten erilaisiin harjoitteisiin. Pääsimme pitkästä aikaan harjoittelemaan rallytokoa. Nyt harjoitteluun tuli iso muutos sillä käytin ensimmäistä kertaa niissä kuulokoiran liivejä. Tämä muutos sen vuoksi, että kuulokoirilla on lupa kilpailla niiden kanssa. Harjoitukset menivät suhteellisen hyvin siihen nähden että kyseessä oli uusi ympäristö, mutta tärkeintä oli että sain liiveistä kiintopisteen itselleni. Se auttoi pitämään itseni paremmin tasapainossa joka taas heijastuu Midaksen tekemiseen. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua eteenpäin.
Valitettavasti harjoituksista ei ole laitettavaksi kuvaa tähän.

During this wintery weather I tend to focus on other things like different sort of training; we've got a change to train rally-toko. Now was a big change to it for we got to use, for the first time, the hearing-dog-vest at the same time. For now hearing-aid-dogs can now compete with them. The training went relatively well, for that it was a new environment. Midas helped me keep my balance and that reflects off from Midas. It's good to continue training from here. Unfortunately I don't have a picture of training to place here.

Turun linna vuoden vaihteessa ( The Castle of Turku. )